Illalla olin Incan kanssa Kupittaalla ja Liinu jäi yksin kotiin. Noin kaksi tuntia se oli yksin, mutta ilmeisesti se on nukkunut koko sen ajan. Ja väsyneenä se jäikin kotiin, siitä pidin huolen. Incalle pitää järjestää kahdenkeskistä puuhaa aina välillä, vaikka voi olla, että se ei sitä kummemmin kaipaakaan. Ni ja tokoilut, mikä pointti tässä nyt oikeen on, tuntuu Inca kerta toisensa jälkeen ajattelevan (ja sitä ajattelee emäntäkin välillä :o), vai kuvittelenko vaan. Namitkin unohtuivat kotiin, eikä pelkät lelut riitä pitkälle. Onneksi ystävälliset kanssatokoilijat auttoivat meitä :) Saatiin harjoiteltua seuraamista, sivulle tuloa ja paikalla makuuta paremmin.
Mukana oli Hugo ja Oiva, kaksi salskeaa miehenalkua :D Ja tietysti Inca, joka taas ärähti muutaman kerran, kun ympärillä oli liian innokkaita ihailijoita.
Inca muuten jo murahteli Liinulle, joka tykkäsi Incan luusta enemmän kuin omastaan, vaikka molemmilla oli saman elukan luu pureskeltavana. Hyvä, että alkaa kertoa Liinulle, mitä saa tehdä ja missä kulkee raja. Minä en nyt kumminkaan voi jatkuvasti vahdata, syövätkö nuo omia vai toistensa luita. Ja tuntui olevan myös niin, Incasta Liinun luu oli parempi, kun välillä se kävi sitäkin pureskelemassa vai yrittikkö haalia kaikki luut itselleen :o
Kävin tokoilun jälkeen Liinun kanssa kahden metsäretkellä, kun havahduin siihen, että Inca on aina ollut mukana. Halusin oikeastaan nähdä, miten Liinu on metsässä, kun olemme kahdestaan. Rauhallinenhan Liinu oli. Siinä se kulki takana tai lähellä ja jos se välillä jäikin jotain nuuskuttelemaan, juoksi se vikkelään luokseni, kun huomasi minun olevan kauempana. Ei se haahuile minnekään (vielä), eikä spurttaile.
Vimpaksi ennen yöunia kävimme vielä yhdessä ulkona ja koirat saivat juosta keppeinensä. Se on jännä tuo keppileikki, että vaikka annan molemmille oman kepin, niin ei se ole yhtään kivaa. Kivaa on se, kun jompikumpi yrittää saada toiselta kepin pois :D Sitten juostaan, pidetään kiinni samasta kepistä, muristaan ja puolustetaan saalista. Jotenkin niin koiramaista puuhaa :)
Aamuherätys oli kuuden aikaan, kun Liinu tuhisteli taas sängyssä siihen malliin, kohta voitais nousta ylös. Incalla ei koskaan ole aamuisin kiire, se jatkaa torkkujaan ja vähän sitä risoo, jos Liinu yrittäisi leikkiä sen kanssa. Incalla on oma rytminsä, jota se näköjään noudattaa pennusta huolimatta. Inca pääsee ekan kerran ulos siinä vaiheessa, kun vien Liinun toiselle pisureissulle ja samalla teemme pienen metsälenkin, kun vielä on viileää.
Tänään on suunnitelmissa autoajelua, veneretki ja saarielämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti