Aamulla Liinu leikki jo kovasti vinkupallolla ja muilla leluilla, söi vähän nappuloita, leikki vesikupilla ja taisi jo härnätä Incaakin :) Ainakin koirat juoksivat edes takaisin, Liinu edellä, Inca perässä. Vähän Liinu vingahteli, mutta kai se jo on huomannut, että ei Inca purematta niele, kun mitään minut tapetaan -kiljaisua ei enää kuulu. Incakaan ei enää niin kovasti vohkaa Liinun perään, mutta komentaa sitä kyllä haukkumalla, kun yritää saada sitä leikkiin. Liinulla on tapana mennä semmoisiin paikkoihin karkuun, joihin Inca ei kokonsa puolesta niin näpsäkästi pääse, kuten keittön tuolien alle.
Selvästi Liinu on rohkaistunut ja tuntuu kotiutuneen melko sujuvasti tänne meidän joukkoon. Kun minä kirjoittelen tässä, molemmat koirat nukkuvat lähellä, Inca sängyssä, Liinu lattialla jaloissani. Talo elää tavallaan ja koirat sopeutuvat siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti