Vein Incan metsälenkille ja jätin Liinun yksin kotiin. Teimme sellaisen pitemmän lenkin, joka kesti suunnilleen tunnin. Olisi se voinut kestää kauemminkin, mutta ukkospelkoinen emäntä katsoi parhaaksi suunnata kotia kohti ajoissa. Lopussa satoikin kaatamalla ja Inca lisäsi vauhtia, kun on niin inhottavaa, kun turkki kastuu sateessa :(
Liinu-pikkuinen tuli vastaan unisen oloisena, joten eipä sitä tainnut häiritä meidän poissaolomme ollenkaan. Saipa nukkua rauhassa. Ja Inca sai todeta, että ahaa, me käymme vielä metsälenkeillä kaksisteen. Toki käymme, kyllä jotkut rutiinit on ja pysyy! Sitten kun Liinu on tarpeeksi vanha pitemmille lenkeille, se tietenkin otetaan mukaan. Nyt sen kanssa tehdään vaan pikkulenkkejä metsässä.
Ja tänään teimme jo kunnon remmilenkin, niin voi sanoa. Ja mittapuuna on taas Liinun jaksaminen. Kävelimme jo kävelytiellä, missä Liinu ei ole vielä ollutkaan. Ollaan pyöritty tässä talojen piha-alueella vaan. Se meni hienosti. Inca ei edes yrittänyt leikkiä Liinun kanssa, vaan kulki niin kuin se normaalistikin remmissä kulkee, nyt vaan vähän hitaammin, kun mentiin Liinun tahtiin. Inca on tosin tottunut kulkemaan ihmislapsen tahtiin, joka on ehkä vielä hitaampaa kuin Liinun vauhti, joten se tiesi, mistä on kyse. Ne lapset, ne lapset. Mutta eilinen oppi oli vielä tänään muistissa, kyllähän Inca hyvämuistinen onkin. Kyllä se tottelee, hyvä koira!
Liinu puolestaan kulki kuten se kulkee vapaanakin, piipersi vieressä, haisteli hajuja, otti jotain keppejä ja muita suuhunsa, pissi, kulki Incan perässä ja välillä haahuili sinne tänne miten remmissä nyt haahuilemaan pääsee. Vielä se ei ole hoksannut, että remmissä voi kiskoa joka suuntaan, toivottavasti ei koskaan hoksaakaan :D Eli Liinu ja Inca olivat molemmat remmilenkillä nätisti. Luulen kyllä, että Liinu ottaa mallia Incasta, mutta on tuo Liinu helpompi tapaus kuin Inca, toistaiseksi ainakin tuntuu siltä. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.
Liinu on tänään tutustunut sateenvarjoon, se ei ollut mikään juttu. Ja imuroin taas ihan vaan siksi, että Liinu tottuu siihen. Moppasin myös lattiat, mutta sekään ei ollut mikään juttu. Liinu ei edes liikahtanut paikaltaan, kun moppasin sen ympäriltä. Taisi remmilenkki ramaista :) Sitten Liinu on ottanut vieraita vastaan paitsi, että se ei ollut mikään juttu sekään. Liinu söi broitskun siipeä, eikä edes huomannut, että ovikello soi. Se on muuten ihan ahne, kun on noista raakaruuista kyse. Hädin tuskin turkissaan pysyy!
Ja Liinu on saanut maistaa kanahammastahnaa ja tutustua hammasharjaan. En sen hampaita sen kummemmin pese, mutta sitten kun pysyvät hampaat tulevat, niin kai niitä pesen sitten samalla lailla kuin Incankin hampaita. Ei Incalle tarvitse sanoa kuin "hampaat" niin sehän tulee heti pestäväksi, ei pesun vuoksi, mutta tahnan vuoksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti