Ihanat koirat! Liinu on super ja Inca on Inca, mun mussukka :)

Jos aamupäivällä sain järkyttävät haukut, niin iltapäivällä koiria kehuttiin niin paljon, että haukut jäivät omaan arvoonsa (tai arvottomuuteensa).

Liinu oli ekalla bussimatkalla ja se oli tosi pitkä. Menimme Ruissaloon ja tulimme vielä takaisin busseilla. Olimme kylpylässä lapsienvahtina. Välillä minulla oli kaksi lasta, rattaat ja kaksi koiraa, välillä jompi kumpi lapsista oli äitinsä kanssa. Koirat eivät ole tottuneet kulkemaan rattaitten vieressä ja kaiken lisäksi oltiin oudossa paikassa, mutta kaikki meni oikein hyvin!

Menomatkalla Liinu vinkui torille asti. Kun vaihdoimme Ruissalon bussiin, se ei enää vinkunut ollenkaan. Perillä se tosin oksensi heti, kun päästiin ulos. Tulomatkalla se oli aivan hiljaa ja rauhallinen. Ja Incahan osaa matkustaa. Menomatkalla juttelin vanhemman naisen kanssa Ruissalon bussissa ja nainen oli niin ihmeissään, kun koirat olivat niin rauhallisia :) Kehui, että tuollaisten kanssa kelpaa matkustaa. Niin kelpaakin!

Kylpylässä Inca sai rapsutuksia vanhoilta naisilta ja miehiltä, lapsilta ja siltä väliltä olevilta ihmisiltä. Ja Incahan antoi rapsuttaa tosi nätisti :) Liinu sai myös rapsutuksia ja ihmettelyjä, miten se on niin rauhallinen. Yksi nainen kysyi, että onko se koulutettu noin rauhalliseksi :D Vastasin, että ainakaan minä en ole ehtinyt sitä kouluttaa, kun se vasta tiistaina tuli minulle! Liinu tosiaan oli rauhallinen, se käpertyi nukkumaan aina kun oltiin paikallaan ja minä olin kuin minulla ei olisi koiria ollutkaan :o

Tulomatkalla bussissa oli nuoria poikia ja ne olivat kovasti ihastuneita koiriin ja tietenkin Liinuun ja taas molemmat saivat näiltä rapsutuksia :)

Reissu kesti aika kauan, kun lähdimme kotoa ennen kahtatoista ja olimme kotona viiden jälkeen. Ja koko tuon ajan koirat olivat niiiiin hienosti. Inca nyt vinkuu vähän omiensa perään, mutta se on tehnyt sitä koko ikänsä. Ja se loppuu sitten ajan kanssa aina. Jätin koirat välillä tyttärelle puistossa, kun kävin veskissä ja ostamassa purtavaa. Nätisti olivat sen aikaa, jopa Liinukin.

Kova ukkonen tuli siellä ihan kohdalle ja satoi taas rankasti, mutta lämmintä oli. Tämmöistäkö on tropiikissa? No, eipä tarvitse sinne lähteä, kun se tuli tänne!

Tää on vaan niin hurjan suloinen!

Tässä me torkutaan, kuumakin oli.

Tässä me kurkitaan toisiamme pöllin alta :)

Illalla kun sade loppui, menimme isoon metsään pitkälle lenkille. Tai siis Liinun mittapuun mukaan pitkälle lenkille. Ei uskoisi, että nuo kaksi rauhallista koiraa ovat välillä täynnä touhua ja murinaa ja toistensa kimpussa niin kuin vain vesikoirat ovat. Liinukin hyppii ja pomppii Incan päälle ja murisee ja haukkuu koko pienen koiran voimalla. Nyt niillä alkaa leikit sujua jo ulkonakin niin, että välillä pitää rauhoittaa tilanne. Kurasina tultiin takaisin, minäkin kurassa, kun kannoin Liinua välillä, kun se väsyi. Koirat suihkuun ja ruokakupeille. Liinukin söi jo ihan kunnolla nappuloita, joita tarjoilen piimään sekoitettuna ja välillä sekoitan joukkoon Incan mössöä.

Ja nyt uni maistuu.

Pitää vielä lisätä, että Liinu otti opiksi saamastamme ojennuksesta ja kun lähdettiin reissuun, se kakkasi asfaltille. Olisi pitänyt ottaa kasasta kuva, laittaa se alakerran ilmotustaululle ja teksti: koira kusee nurmikolle, mutta paskantaa asfaltille.

Ja vielä pieni lisäys. Mahtaako tuo Liinu kuitenkin olla Yodolle sukua? Jos ei ole, niin ainakin se vaikuttaa Yodomaiselta :) Eikös Yodo yrittänyt astua Pekiä? Ehkä IHME on tapahtunut! :D :D