Liinu tuli kotiin :)

Viimeiset leikit siukkujen kanssa...

...ennen jäähyväisiä.

Tästä se alkaa :)

Ja pusutteluja!

Meidän lauma!

Ja videossa tyttökuoro laulaa:

Hyvin ovat ensimmäiset tunnit menneet. Inca vaan on kovin ihmeissään, kun Liinu ei leiki :(  Kovin se yrittää inistä Liinulle samalla lailla kuin se inisee leluileen :) Ja Liinu taas on ihan kauhuissaan, kun Inca yrittää jallittaa sitä leikkiin ja vinkuu kuin sitä tapettaisiin :o sekä hakee turvaa minusta.

Automatka kotiin meni hyvin. Liinu ei piipannut, ei itkenyt, eikä muutenkaan äänellyt juuri ollenkaan, mutta oksensi kaksi kertaa. Stressaavaa tämmöinen elämänmuutos.

Olemme käyneet kolmisin ulkoilemassa pikkumetsässä, mutta kumpikin koira on jo joutunut jäämään yksin, kun olen toisen kanssa ulkona. Kävin Incan kanssa puolen tunnin lenkin ja sitten olin Liinun kanssa suunnilleen saman ajan ulkona ja tutustuttiin nurtseihin ja rappusiin ja käveltiin metsikössä. Liinu piipertää terhakkaasti perässä tai lähellä ja tulee luo reippaasti ja iloisesti kutsuttaessa :) Sitten kävimme vielä alakerrassa tutustumassa varastoihin, joten paljon uutta on Liinu tänään saanut kokea.

Niin ja ovat koirat olleet kaksisteenkin, kun olen käynyt eri ovien takana ja viipyillyt vähän aikaa. On vaan heti totuttava kaikenlaisiin tilanteisiin.

Sisällä Liinu kulkee ihan reippaasti huoneesta toiseen, eikä aristele mitään paikkoja tai lattioita, mitä nyt Incaa pitää vähän varoa, ei muuta. Ja sitten kun uni tulee, niin Liinu nukahtaa johonkin kohtaan lattialle. Onhan tuossa häkkikin, jossa Liinu kyllä kävi, mutta ei se siellä sen kummemmin viipynyt.

Kaksi asiaa on erilaista, kun Incan tullessa kotiin: 1) minulla on nyt koirakokemusta ja otan paljon rennommin Liinun kanssa sekä 2) on kesä ja ulkoilu on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa kuin talvipennun kanssa.

Mutta kaiketi koirissa on eroja ja Liinu vaikuttaa näin äkkiseltään paljon rauhallisemmalta kuin mitä Inca oli, toki tässä nyt vasta ollaan niin alussa, että mitä tahansa voi vielä ilmetä, kunhan vauhtiin päästään.