Illalla pilviverho peitti taivaan ja tulikin oikein leppoisa lenkki-ilma. Teimme pitkän lenkin ympäri Paraista ja kävimme uimassa Kalkholmenissa, joka on tuolla toisella puolen kaupunkia. Bläsnäs on meidän normaali uimaranta täällä.
Siellä olikin vallan mahdottoman lämmin vesi, ehkä se vain tuntui erityisen lämpimältä. Opettelimme rannalla jättämään lokinpoikaset rauhaan, kun ne siinä tepastelivat. Tai siis Inca opetteli. Ja hyvin antoi lintujen olla. Ranta oli siis hiekkaranta ja kummasti hiekkaa takertui Incaan. Oli mahanalunen ihan hiekassa, kun shamppoopesin koiran. Nyt se on puhtoinen ja "kaupunkikunnossa".
Mutta kyllä Inca nautti lenkkeilystä. Sillä oli paljon tutkittavaa ja haisteltavaa ja oikein huomasi, että viimeisestä kunnon lenkistä on ihan liikaa aikaa. Vaan minkäs teet, kun kuumalla ilmalla Inca ei jaksa kävellä paljon yhtään. Nyt ei väsymystä ollut ollenkaan. Vaikka uiminen on hyvää liikuntaa, niin kyllä koira kaipaa tuommoista "vaeltamista", jossa nenäkin saa hommia. Uinnin jälkeen kävimme venelaitureilla ja sielläkin oli niin paljon hajuja, että ei uskoisi. Yhden pusikon kohdalla se alkoi kovasti haistella ja tunki päänsä sinne. Ihmettelin, mitähän siellä oikein on. Siellä oli hanska. Kai nuo virikkeet ovat koiralle tärkeitä ja tarpeellisia, semmoista koiramaista puuhaa.
Päivemmällä perkasin mansikoita pihalla nurmikolla ja Inca oli vieressä. Jostain ilmestyi hyvin arka kissa, jolla oli valjaat. Väritys oli kuin tämän talon kissoilla, mutta ei se kuitenkaan ollut meidän kissa. Ajattelin jo, että kissa on löytänyt koirattoman kodin, jossa se on valjastettu! Siinä sitten opeteltiin jättämään kissa rauhaan. Kissaparka oli kovin säikky, mutta me annettiin sen kuljeskella missä se halusi. Se tutki kaikki paikat tarkkaan ulkona ja sisällä (ovi oli auki) ja kun se oli tutkimuksensa tehnyt se jatkoi matkaa. Hyvin rauhassa Inca oli, mikä osittain johtui siitä, että kissa oli niin rauhallinen, osaksi taas siitä, että Inca on niin rauhallinen nykyään. Ja tottelevainen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti