Vastaus: tulvavaaran ehkäisemiseksi.
Liinulla on tapana, kun sille päälle sattuu, laittaa etutassut vesikuppiin ja kaapia vesi pois kupista vinhaa vauhtia! Lattialla on tämän tästä vesilammikoita, kuten eilen illalla. Kun sain yhden märän pyyhkeen pois, niin seuraavaa jo kasteltiin. Alakerran naapurit voivat rueta ihmettelemään yläkerrasta valuvaa vettä kohdasta, jossa eivät mitkään vesiputket kulje! Inca ei tehnyt tuota ollenkaan ja nyt sekin vähän katselee kummissaan, että mitä toi epeli oikeen tekee.
Ja toi epeli on myös aivan hulluna ruuan perään, muun kuin omien nappuloidensa. Se tietää jo, että herkkukaappi on yhtä kuin pakastinkaappi. Sen ovi kun aukeaa, niin Liinu on ensimmäisenä valkkaamassa, että mitä hyvää otetaan. Nam!
Eilen se sai munankeltuaista lautaselta, kuten Incakin. Ja sehän latki sen sellaista vauhtia, että ei ole tosikaan. Kun se oli latkittu, niin sitten Incan lautaselle! Oikein saa sen kanssa tehdä töitä, että Inca saa syödä rauhassa ruokansa. Liinu on niin vikkelä, että se on vilaus vaan, kun se on Incan ruokakupilla.
Toisaalta Inca söisi varmaan mielellään Liinun nappuloita, mutta kun kerroin sille heti alussa, että niihin ei kosketa, niin sen jälkeen nappulat ovat saaneet olla rauhassa.
Olimme myöhään illalla taas ulkona viimeisillä pisuilla ja Inca söi joitan suht tuoretta risua poikkeuksellisen innokkaasti. Ja jotenkin osa tuosta risusta takertui sen suuhun ja se yritti kakoa sitä pois ja auttaa tassuilla. Pelästyin jo, että miten tässä käy, mutta lopulta siinä kävi hyvin. Minä en suussa mitään nähnyt, mutta en sinne kunnolla päässyt katsomaankaan. Tuoreet risut on sitkeämpiä pureskeltavia kuin kuivat ja oletan, että se siksi jumittui jotenkin pahasti suuhun. Mutta hui kun pelästyin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti