perjantai 28. toukokuuta 2010

"uusi elämä"

Kehräsluu murtui metsässä liukkaalla kallioilla, kuinkas muuten. Oli pikkuisen hommaa päästä sieltä pois (onneksi on kännykkä!) ja hommaa tässä on nyt toden teolla seuraavat viikot. Kahteen viikkon ei saa jalalle varata ollenkaan, seuraavat kaksi viikkoa sen verran, kun jalka painaa ja seuraavat kaksi viikkoa voi olla vapaammin.

Keppikävely ilman koiraa on aikomoista ja koiran kanssa vielä haastavampaa, ollaan välillä ihan solmussa (kepit, remmi, koira ja minä) ja se on aika hurjaa, kun Inca välillä riuhtaisee oikein kunnolla, kun näkee koiran tai jotain muuta. Kovaa meteliä siinä joutuu pitämään, kun yritän saada koiran pysymään kurissa ja järjestyksessä. Muuten on kohta toinenkin jalka kipsissä. Ja nyt kun lenkkaan keppeineni, niin Incalla on aikaa mutustella jokaikistä tupakantumppia. Aletaan kohta harjoittelemaan sisällä, että niitä ei oteta suuhun. Otin muutaman tumpin sisälle, niin voidaan täällä harjoitella ärähtämistä rauhassa.

Kyllä Inca metsässä tajusi, että jotain outoa tapahtui, mutta eihän se ressukka tiennyt, miten reagoida. Varmaan hätääntyi. Ja kun lähdin lääkärille ja jätin Incan kotiin, niin ensimmäisen kerran se jäi haukkumaan oven taakse. Toivottavasti ei haukkunut kauan.

Kun tulin kotiin monen tunnin jälkeen, oli täällä pisut parissa paikassa ja kakat. Tänä aamunakin Inca pissasi lattialle, mitä se ei ole tehnyt edes pienenä pentuna juuri koskaan. Minun köpöttelyni ei ole vissiin kovin vakuuttavaa. Näyttää varmaan siltä, että tuon kanssa ei ulos ehditä ikinä.

Saa nähdä, kuinka paljon tulee tapakakkia nyt. Mutta toisaalta Inca joutuu pakosta oppimaan olemaan kunnolla, saa väistyä, jos makaa kulkureitilläni, kulkemaan hihnassa TOSI kauniisti, tottelemaan heti eikä kohta jne.

Kaikkensa se ainakin eilen teki keksiessään itselleen puuhaa. Yllätin sen mm. seisomassa keittön pöydällä! Oli tuoli jäänyt sillä tavoin, että se oli päässyt sen avulla pöydälle. No, pitää nyt alkaa aktivoimaan sitä, että energiaa kuluu temppujen ym. opetteluun, kun tuo lenkkeilypuoli jää vähän lapsipuolen asemaan.

Katsotaan nyt, millaisiin uomiin meidän elo tässä asettuu. Opettelua on paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti