Nyt on tilanne siinä mallissa, että Inca haukkuu autoja ihan hurjana ja rynnii suorastaan niitten eteen, jos en ehdi kepeineni reagoimaan tarpeeksi vikkelästi. Siinä taitaa olla jo autoilija ihan ihmeissään ja pelästyksissään. Ja nuo tapahtuivat nyt ihan meidän piha-alueella, ei edes missään jalkakäytävillä. Istuttiin sitten vaan pihalla penkillä tai Inca oli nurmikolla.
Ja tästä ei oikeastaan pääse mihinkään ilman, ettei törmäisi liikkuviin autoihin. Voi olla, että Inca on ottanut tehtäväkseen suojella meidän laumaa, kun minusta ei sen mielestä ole tuohon hommaan. Tai sitten se on epävarmuutta ja se varmuudeksi uhittelee ja komentaa. Se tuppaa nyt haukkumaan ihan kaikkea. Illalla ennen yhtätoista menin ulos ja parkkipaikalla joku poika räpläsi mopoaan ja se aiheutti ihan kauhean haukunnan, vuf vuf vuffuttelun ja murr murr murinan. Eikä tuo meinannut loppua millään. Sitten ilmaantui jo lisää kaikkea epäilyttävää, että puolisen tuntia taisi mennä ennen kuin iltapisut tulivat. Oli niin paljon vahdittavaa.
Mutta tuo auto-ongelma on tosi paha. En voi muuta kuin pitää remmistä kiinni ihan tuolta niskasta, yrittää ottaa semmoisen asennon, että pysyn pystyssä ja toivoa parasta. Siinä ei auta istumiskehoituksetkaan ja nameja en ehdi kaivaa taskusta nyt muutenkaan vikkelästi, enkä noissa tilanteissa ollenkaan.
Muutoin kyllä pystyisin kävelemään jo suht sujuvasti vähän pidemmällekin, hitaasti, mutta kuitenkin. Incan kanssa se vaan ei onnistu toistaiseksi. Pitäisi päästä sen kanssa johonkin siedätyshoitoon, mutta sekään ei ole mahdollista. Sitä harjoitettiin silloin, kun molemmat jalat vielä toimivat. Aina mentiin suojateille, vaikka ei olisi tarvinnut, ihan vaan harjoituksen vuoksi. Ja välillä istuttiin risteyksissä ja annettiin autovilinän soljua ohi.
Eilen illalla tuli yhdet pisut sisälle ja tänä aamulla korjasin kakat, mutta en tiedä, milloin ne olivat tulleet. Aamupisuille sentään mentiin ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti