Kotiagilityä

Tässä on meidän kotiagilityrata:)


Laatikoitten yli kävellään ja sitten lopussa etutassut maahan ja nokkastaan se nami lattialta.


Tuoli kierretään ja sen lisäksi sen jalkojen välissä pujotellaan kahdeksikkoa.

Laitoin kepin lattialle "esteeksi", jonka yli olisi pitänyt hypätä, mutta näissä olosuhteissa Inca vaan kävelee sen yli. Mutta sängylle se kyllä hyppää, kun pyydän, samoin sängyltä alas.

Lisäksi olemme jatkaneet tupakantumppi harjoitusta, mikä sujuu kotioloissa jo tosi hyvin, mutta ulkona vaan tuppaa välillä olemaan kaksikin tumppia suussa. Kova tupakoimaan tuo Inca! Täällä kun levittelen tumpit lattialle, niin Inca jo lysähtää maahan alistuneena ja alkaa inistä ja katsoo niitä surkeana, mutta palkaksi se saa kehuja ja nameja!

Samoin meillä on muovipussiharjoituksia eli että muovipusseihin ei käydä käsiksi tai hampaiksi. Sekin sujui jo hyvin. On niin sateista ja kosteaa, että pakko olla muovia jalan suojana. Inca on vaan tykännyt tosi paljon auttaa minua muovipussien jalkaan laittamisessa, mutta sen jälkeen niitten hyöty sateensuojana on hyvin kyseenalainen.

Se on hyvä, että Inca osaa kulkea ovissa hyvin, kun olen sen opettanut aikoinani hyville tavoille. Olisi nimittäin nyt vaikeaa kaikkien hissinovien ja ulko-oven kanssa, jos Incalla ei olisi malttia liikkua niissä nätisti. Siitä on apua, kun se istuu ja odottaa, kunnes annan luvan liikkua. Saan rauhassa availla ovia, mikä on oma taitolajinsa tässä varustuksessa.

Niin ja noita kotiagilityvinkkejä sain Liisalta. Kovin vauhdikasta meidän agility ei ole, mutta harjoittelemme nyt enemmän taitoa kuin nopeutta!

Juu ja ryömimistä opetin myös Incalle. Ja ennestään se osaa jo mennä aika hyvin kyljelleen ja tietää, että PAM tarkoittaa kyljelleen menoa siis "kuolemista", mutta en nyt oikein ilkeä semmoista sanaa käyttää. Pam on semmoinen iloinen pam, että hei tämä kivaa! Nameista Inca tekee vaikka mitä. Kovin on perso niitten perään aina vaan.

Tänään ei ole tullut (vielä) yhtään pisua tietääkseni sisälle, tosin en ole tainnut kaikkia nurkkia tarkistaa. Ehkä tuo protestointi oli tilapäistä ja Inca jo tottuu näihin kuvioihin ja huomaa, että kyllä tässä kaikenlaista puuhataan, vaikka emäntä ei nyt lenkkeilekään kovin paljon. Meidän lenkkeilyt on semmoisia nuuskutuslenkkeilyjä, mutta sekin on koiralle tärkeää, että se saa kaikki hajujen kertoman informaation. Hiljalleen alan tottua tähän sauvakävelyyn ja tekniikka siinä paranee, että jotenkin pääsen jo paremmin eteenpäin, hitaasti tosin.

Illalla Incalla on taas luvassa kunnon lenkkeilyä!