Olimme tutustumassa nyt kääppänöiden alkeistokoon. Olihan se eri maailmasta kuin Janitan kurssi ja jos ei sitä olisi ollut takana, niin tuolla olisin ollut ihan pihalla.
Nyt teimme samoja juttuja eli katsekontaktia, koirien ohittamista, seuraamista, hyppyä ja maahanmenoa, mutta kaikki tapahtui koira- ja ihmislaumassa, mikä tietenkin oli Incalle täysin uutta ja outoa.
Mutta pointti tässä nyt onkin, että koira oppii tekemään noita juttuja häiriön alaisena pikku hiljaa. Se ei ole helppoa nelikuiselle pennulle, kun on niin paljon kaikkea jännittävää ympärillä. Luulen, että Inca taisi olla siitä nuorimmasta päästä noin silmämääräisesti arvioituna. Koiria oli varmaan 20-30, kun Janitan kurssilla niitä oli viisi.
Luulen kuitenkin, että käyn tuolla tämän kesän ainakin ja katson, millaista edistystä tapahtuu, kun Inca hiljalleen tottuu monenlaisiin ympärillä oleviin koiriin.
Huomenna aion mennä vielä samaan paikkaan katsastamaan näyttelykoulutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti