Joutsen vaan ui meressä ja veneet ajelivat...
...mutta Inca hädin tuskin kastoi tassujaan. Ojissa se sen sijaan kahlasi mahaansa myöten.
Tämän pidemmälle ei arvannut mennä ja tässäkin on onneksi kivi sopivasti etutassujen alla.
Joutsen sähähti pariin otteeseen, kun tunkeilijat tulivat liian lähelle. Lopulta se totesi, että me olemme vaarattomia ja lehahti lentoon salmen toiselle puolelle, jossa joutsenparin pesä on.
Täällä kiven päällä on parhaat maisemat ja näkymät.
Iltaruoka nautittiin taas divaanilla loikoillen, oli raskas päivä!
Vietimme kuuman kesäpäivän "mailla", menimme busseilla ja matkat sujuivat mallikkaasti. Incan kanssa on helppo matkustaa, ehkä helle auttaa (rauhoittaa) tai sitten se on jo tottunut näihin meidän kuvioihin. Linja-autoissa ei ole mitään ongelmaa, mitä Inca nyt vähän vikisee, mutta eipä muuta. Nätisti se menee bussiin ja bussista pois ja jaksaa ihmeen hyvin matkan hankaluudet.
Ja nätisti Inca oli muutenkin, että eipä minulla ole valittamista, päinvastoin, etenkin kun ottaa huomioon, että sehän on vielä pieni pentu.
Aamutuimaan olimme pitkällä metsälenkillä, kun silloin oli vielä viileää ja tuntuu, että Inca tarvitsee paljon liikuntaa kaiken muun aktiviteetin lisäksi. Näillä helteillä ei päiväsaikaan jaksa koira eikä ihminen paljon lenkkeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti