Uusia tuttavuuksia tuli taas Incan elämään, kun lapsenlapset kävivät katsomassa koiranpentua. Ja Inca esitteli parhaan puolen itsestään, tietenkin. "Se on niin söpö", ja söpöhän Inca onkin.
Opetteltiin vieraiden vastaanottamista niin, että laitoin Incalle pannan, jotta sain sen paremmin pysymään aloillaan. Incahan riehuu ja veuhkoo niin, että mistään ei tule mitään, kun ovikello soi ja joku tulee sisään. Olin evästänyt tulijoita, että ovat kuin ei koiraa talossa olisikaan ja ottavat rauhassa ulkovaatteet pois ja vasta sitten, kun Inca vähän rauhoittuu, sen saa huomioida. No rauhoittuu ja rauhoittuu, mutta sain sen istahtamaan hetkeksi ja sen jälkeen se pääsi tervehtimään.
Lapset tykkäsivät kovasti koirasta ja Inca tykkäsi lapsista. Se on niin sosiaalinen, että illalla Leevi lagotton ulkoiluttaja sanoi, että Incahan on niin sosiaalinen, että se ei tarvitse sosiaalistamista :)
Inca sai eilen paljon paijauksia ja rapsutuksia ja mikäs sen mukavampaa. Sitten se väsähti niin, että nukkui kuin tukki keittön pöydän alla meidän jaloissamme, kun söimme jätskiä. Se haluaa "osallistua" ja olla lähellä.
Olin eilen kolmisen tuntia myös pois kotoa ja Inca oli aivan innoissaan, kun tulin takaisin. Koti oli kunnossa, eikä lätäköitä ollut lattialla. Mutta emme kerinneet edes hissiin, kun pisut lorahtivat porrastasanteelle. Pyyhin ne pois ja riittihän pisuja vielä uloskin. Mutta voi sanoa, että eilinenkin oli sisäsiisti päivä ottaen huomioon tuon yksinoloajan.
Kävimme metsälenkillä, jossa lopuksi näimme Leevin. Inca oli vapaana ja näki, että koira on tulossa kohti. Se oli remmissä. Minä olin kauempana ja ajattelin, että jaaha, mitähän tuostakin tulee. Incalla oli suunnilleen yhtä pitkä matka minun ja Leevin luo. Se kai mietti, että juostako Leevin luo vai tullako minun luokseni, kun sitä kutsuin. Kävelin poispäin ja Incahan kipitti perässä kiltisti. Otin pannasta kiinni ja Leevin emäntä huikkasi, että voiko tulla lähemmäs. No toki voi. Emme ole ennen Leeviä tavanneet, mutta nämähän juoksivat minkä kerkesivät yhdessä lähinnä niin, että Leevi edellä ja Inca-pikkuinen perässä. Eihän se millään pärjännyt juoksussa puolitoistavuotiaalle Leeville. Leeviä ei kuulemma voi nyt paljon pitää vapaana, kun on kaikenlaisia ihania tuoksuja ja se saattaa häipyä omille teilleen ja ilmestyä vasta puolen tunnin kuluttua takaisin.
Onneksi Inca ei karkaile ainakaan vielä ja se pitää minua silmällä pysähtyen vähän väliä katsomaan, minne menen, tulenko perässä vai olenko vaihtanut suuntaa. Kovin kauas se ei edes lähde minusta, mutta toki juoksentelee milloin missäkin, mutta kuitenkin ihan lähietäisyydellä. No minä olenkin ihan tarkoituksella vaihdellut suuntaa, että Inca oppii pitämään minua silmällä. Milloinkaan ei voi tietää, minne emäntä milloinkin menee. Johtajuusluennon materiaalissa sanotaan, että lauman johtajan tehtävä ei ole huhuilla laumaa, vaan lauman on seurattava johtajaa. Sillä periaatteella opettelemme metsässä liikkumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti