Kaupunkikurssi

Nyt Inca on ollut oikein kunnolla "kaupungilla", kun pentukurssin tämän kertainen tunti vietettiin Aurajoen rannalla ja Hansa-korttelissa.

Menimme tietenkin bussilla kaupunkiin ja nyt Inca - iso tyttö - hyppäsi itse bussin kyytiin ja sieltä pois mennessä ja tullessa sekä istui tai oli lattialla matkojen ajan. Ja eihän noin isoa koiraa oikein sylissä voikaan pitää, eikä se syliin edes kunnolla mahtuisi.

Pentukurssi aloitettiin pikaisella silmäyksellä koiran hoitoon ja hoitotarvikkeisiin. Sitten tutustuttiin näyttelykäyttäytymiseen eli miten koiran kanssa kuljetaan ja miten koira seisoo ja miten tuomari sitä tutkii. Joo, ihan kiva tietää nuokin kuviot vaikka en olekaan ajatellut Incan kanssa mennä näyttelyyn. Mutta vannomatta paras :) Ehkä menemme mätsäreihin ensin "ihan hyvin vuoksi".

Vieressä kävelyä harjoiteltiin ja siinä sitä koiran nimeä sitten tarvittiin. Tuota pitää rueta oikein kunnolla harjoittelemaan nyt kotinurkilla. Ja remmikävelyä harjoiteltiin niin että käveltiin korostetun hitaasti, välillä pysähdyttiin ja välillä lisättiin vauhtia ja tarkoitus tietenkin on, että koira ei haahuile omille teilleen vaan seuraa johtajaa eli pysyy "vauhdissa" mukana.

Aurajoen rannalta kävelimme Hansaan ja Janita näytti miten vetävän koiran saa helpolla kuriin kiepsauttamalla remmin koiran vartalon ympäri. Se tosiaan auttaa vetämiseen ja Incahan veti ensin kuten sillä tapana on tuollaisissa stressaavissa tilanteissa, mutta kun remmi laitettiin ympäri, niin meno hyytyi ja Inca käveli paljon rauhallisemmin. Kun koira sitten tuossa systeemissä alkaa vetää, niin heti kiskaistaan ja sitten remmi löysäksi ja kehutaan koiraa. Tuon otan nyt käyttöön täällä, niin yksinkertainen ja helppo juttu.

Hansassa mentiin portaita ylös ja alas, ajettiin hissillä ja kuljettiin sinne tänne ihmisten joukossa. Eipä siinä sen kummempaa ongelmaa ollut, mutta toki koiran kanssa pitää käydä harjoittelemassa siellä toistekin, että se oppii kulkemaan ihmispaljoudessa. Tuskin se nyt koiran tai ainakaan Incan jokapäiväistä elämää tulee olemaan, mutta hyvä on osata liikkua muuallakin kuin metsässä.

Niin juu ja liikennevaloissa koirat aina istuivat, kun odotettiin valojen vaihtumista.

Tänään olemme leikkineet metsässä paljon piilosilla oloa. Minä siis hipsin vaivihkaa puun tai pensaan taakse piilon, kun Inca touhuaa omiaan. Inca oli ainakin kerran ihan ulalla, minne katosin, mutta kyllä se kutsuttaessa tuli. Minäkin jo ehdin ihmettelemään, että minne koira katosi! Sen jälkeen se olikin tarkkaavaisempi ja tarkasti vähän väliä, missä olen. Aina kuin Inca löytää minut se saa kehuja ja namia. Ja sehän leikin tarkoitus tietenkin on, että koira oppii olemaan tarkkaavainen, muuten se voi eksyä laumasta eli minusta.

Väsynyt kurssilainen, Inca, nukkuu.