Inca pahus kuopi sängyssä niin, että lakana - vanha ja hiipunut - repesi käyttökelvottomaksi.
Mutta hätä ei ole tämän näköinen, tehtiin siitä kätkö nameille. Taittelin lakanan ja laitoin nameja väliin, onpa siinä vähäksi aikaa puuhaa nuuskutella ja etsiä niitä.
Jännää seurata miten paljon sinä jaksat harrastaa ja opettaa Incaa,Kaikesta näkee,että tehtävä on sinulle mieluisa. Nuo kuvat ovat hyviä kaikki kun niissä on uusia elementtejä,joissa Inca on ja niissä jotenkin ihan aistii sen uuden paikan jäännittävyyden pienen koiran elämässä. Tulee mieleen pieni lapsi,mutta kyllä Inca on helpompi hoidetava kuin pieni lapsi,jolla alkaa olla oma tahto. Vai mitä mieltä itse olet? Jatta vm48
VastaaPoistaJoo, noin se juuri on, että paljon on yhtäläisyyttä ihmis- ja koiralapsessa. Molemmat osaavat olla jääräpäisiä ja koetella opastajaansa. Kumpi on helpompi, no koira varmaankin, kun sen kanssa ei neuvotella, mutta lapselle voi ja pitää yrittää puhua järkeä ja saada se tajuamaan, miten pitää olla ja toimia. Koiralle vaan sanotaan, että istu ja sillä hyvä.
VastaaPoista