Oli ihmisiä ja koiria...
...ja muutamien kanssa tehtiin lähempää tuttavuuttakin.
Mutta oli Incalla ihmettelemistä ja katsomista.
Oli ensimmäinen kerta kun Inca näki paljon eri kokoisia ja eri rotuisia koiria ja kuuli paljon haukuntaa. Hyvää siedätyshoitoa.
Kuumakin taas ressukalla turkkinsa kanssa, kun alkoi aurinko paistella. Oli meillä vettä mukana onneksi.
Mutta Inca oli siellä niin rauhallinen, että ihmettelin, onko tullut oma koira ollenkaan mukaan vai joku vieras koira. Inca ei haukkunut, ei säntäillyt sinne tänne, oli rauhallinen, ei vikissyt eikä ulissut, kulki nätisti ja antoi ihmisten koskea ja niin pois päin. Olin hämmästynyt, kun kuvittelin, että Inca vallan veuhkoo ja reuhtoo tuommoisessa tilanteessa, mutta kattia kanssa. Toisaalta siellä oli rauhallista, ihmiset ja koirat enimmäkseen paikoillaan, eikä mitään villiä vilskettä, mikä Incaa yleensä hermostuttaa ja saa sen pois tolaltaan (liikenne, ihmisvilinä).
Me kuljeskelimme siellä edes takaisin ja välillä olimme paikoillaan, kun katselin mitä kehissä tapahtuu. Koko ajan kaikki meni ihan hyvin ja Inca oli tyytyväisen oloinen. Ei tarvinnut hokea mitään ohi ohi ohi hokemia tai muuta, kun semmoisille ei ollut tarvetta.
Pitää rueta treenaamaan noita kurssilla opetettuja näyttelyjuttuja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti