Teimme siis itse kukin koiraamme varten jäljen metsään. Ja kukin koira vuorollaan kävi jäljestämässä oman jälkensä ja sehän sujui Incalta hyvin, kuin vanhalta tekijältä, sanoi Janita. Nenä tuhisi ahkerasti ja Inca oli hyvin keskittynyt hommaan.
Tuommoista "oikeaa" jäljestystä en ole ennen tehnytkään, vaan niitä namipaloja laittanut Incan etsimään milloin mistäkin. Siitä se tykkää tosi paljon ja pysähtyy nykyisin niitten puitten kohdalle, joiden kuorenkoloihin olen laitellut nameja, ja katsoo minua tai alkaa nuuskutella siinä toivossa, että sieltä jotain löytyisi.
Eli nuuskuttelua on harjoiteltukin tosi paljon ihan alusta alkaen, joten ei ihme, että Inca on siinä asiassa jo vanha tekijä. Ja se on minustakin kivaa, kun Incan intensiivistä nuuskuttelua on niin mukava seurata.
Kuulemma koirat osaavat erottaa jäljistä, mitkä ovat vanhempia ja mitkä tuoreempia jälkiä. Ja jäljestäminen on niin rankkaa hommaa, että huumekoirat pystyvät tekemään sitä 20 minuuttia kerrallaan.
Sillä aikaa, kun kun odottelimme jäljestysvuoroa, harjoittelimme ohitusta. Menihän sekin suht hyvin, mutta Vilman ohittamisen kanssa oli aluksi hieman ongelmia, mutta lopulta nälkäinen Inca totesi, että nakinpalat vievät voiton Vilmasta ja kipitti ohi mukavasti.
"Vieraitten" koirien ohittaminen sujui melkein leikiten, mutta niinhän se on kotinurkillakin, että Ineksen ohittaminen on ollut hankalampaa kuin vieraitten koirien. Tosin nykyisin tuokin alkaa sujua, kun niitä kohtaamisia on sentään aika usein.
Ja harjoittelemmehan me joka päivä monta kertaa niin ihmisten, koirien kuin autojen ja kaiken muunkin liikkuvan ja paikallaan olevan ohittamista. Hyvä ohi, hieno ohi, taitava ohi, hyvä Inca ja sitä rataa. Välillä namin kanssa ja välillä ilman riippuen Incan mielentilasta.
Lopuksi vielä aloimme opettaa koiralle sen nimeä. Koiralle namia suuhun, eikä koiran tarvitse tehdä mitään muuta kuin napostella nameja ja kuunnella, kun omistaja hokee sen nimeä samalla lailla kun kutsuessaan koiraa. Yhden namin matkalla kädestä massuun viisi kertaa nimen toistoa ja parikymmentä namia kädessä. Jee, miten kivaa! Tätä harjoitusta kuulemma pitää tehdä pari kertaa päivässä. Incalla alkavat todelliset kissanpäivät! Ensi viikolla kaupunkikerralla sitten näkee, onko harjoittelua takana vai ei, sanoi Janita. No illalla jo harjoittelimme tätä nappuloitten kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti