Aamupisut pisuttiin sitten taas olkkarin lattialle, kulmassa olevan pöydän alle. Ja minä keppeineni ja moppeineni yritän saada edes suurimmat pisut lattialta pois. Aamupisulätäkkö ei ole mikään pieni lätäkkö.
Ja siinä siivotessani huomasin pienemmän, jo kuivuneen lätäkön.
Protestointia tuo oli ihan selvästi. Meillähän ei ole aikoihin ollut mikään kiire ulos aamupisuille, vaan ihan rauhassa ollaan menty. Nyt Inca suuntasi olkkariin heti ensimmäiseksi, minä juttelin sille, että mennään ulos ja olin melkein lähtövalmiina jo. Inca vaan katsoi minua ja tassutteli kaikkessa rauhassa nurkkiin. Kun sitten köpöttelin katsomaan, niin lammikkohan siellä. Ja Inca meni takaisin sänkyyn jatkamaan uniaan, kuten se yleensäkin tekee aamupisujen jälkeen. No, toki se avusti minua pisujen pyyhkimisessä, mutta on se jo oppinut, että moppia ei revitä. Siihen riitti aika säyseä ei. Eilen vielä kerrattiin perusteellisesti, miten moppia kohdellaan.
Tosi kurjaa, jos tätä nyt jatkuu. Siis sen kannalta kurjaa, että Incahan oli jo lähes sisäsiisti.
Kyllä tässä nieleskellä saa, mutta kun sen tietää, että ei auta muu kuin olla kuin ei pisuja olisi tullutkaan lattialle ja että kaikki reagoiminen vaan pahentaa asiaa, niin nieleskeltävä on vaan.
Saa nähdä, miten päivä tästä jatkuu.
Voihan se olla niinkin, että Incan päässä ajatus kulkee siten, että minulle on helpompaa, kun ei tarvitse raahautua ulos, ja sepä fiksuna tyttönä sitten pissii sisälle. Tuo kyllä osaltaan pitää paikkansa, kun se ulos meneminen ja siellä oleminen on Incasta varmaan aikamoinen shou. Ehkä se on turhautunut niihin "lenkkeilyihin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti