...mutta kyllä siinä oli taas hommaa, huh huh! Incan turkkihan oli huopaantunut semmoisiksi inhottaviksi laatoiksi, joten leikkaaminen ei ollut mitenkään helppoa. Saksihommia paljon, kun muuten ei hommasta olisi tullut mitään. Trimmasin sen vitosen terällä, kun en halunnut siitä ihan lyhyttä. Kainalot ja korvanaluset olivat vallan kaameaa huopaa, oikein semmoista paksua tukkoa vaikka kuinka paljon. Seuraavan trimmauksen teen heti, jos alkaa vähänkin näyttää, että turkki alkaa huopaantua. Saa sitten näyttelyt jäädä väliin. Olisi pitänyt vaan heti tamminäyttelyn jälkeen leikellä turkki, niin olisi ehkä sujunut leikkuu helpommin. Vaan kun oli niitä pakkasia...
Koko iltapäivä meni turkin kanssa, enkä jaksanut lähteä enää koiratanssiin ja Incakin ihan poikki ja nukkuu nyt. Se on vaan semmoinen juttu tuon trimmauksen kanssa, että sitten kun se pää tulee, että on trimmattava, niin sitä ei voi siirtää enää päivääkään.
Hyvin Inca kuitenkin jaksoi taas olla trimmattavana, vaikka kärsivällisyyttä se toki vaati. Välillä se kävi lymyilemässä jossain piilossa, josta en muka saa sitä pois. Semmoista piiloa tässä huushollissa olekaan, josta koiraa ei saisi pois! Ja yksi pieni pisureissu tehtiin välillä, että tuuletuttiin vähän molemmat.
 |
| Pörröperro |
 |
| Mitähän emännällä on mielessä? |
 |
| Piilossa! |
 |
| Voi tätä surkeutta. |
 |
| Loppusuoralla! |
 |
| Peppukin näyttää siistiltä. |
 |
| Näin hieno ja sorja Incasta tuli :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti