Juoksulenkillä!

Juostiinpa Incan kanssa Littoistenjärvi ympäri! :o

Ei meidän pitänyt juosta, minulla ihan kävelylenkkivaatteet sieltä lämpimämmästä päästä päällä ja varsikengät jalassa, mutta juostua tuli kumminkin. Lenkin pituus on semmoiset kuutisen kilsaa, maasto tietenkin on tasaista, kun jäällä juostiin :D Hyvää harjoitusta se oli etenkin, kun en ole juossut aikoihin.

Ja ekaa kertaa juoksin nyt Incan kanssa, syksyllä siitä ei tullut kunnolla mitään, kun Inca hyppeli ja roikkui remmissä. Nyt Inca oli vapaana ja lönkytteli siinä lähettyvilläni ja totteli hyvin, kun komensin sitä lähemmäs, jos hiihtäjiä tuli vastaan. Incalle se ei tietenkään ollut mitään juoksua, minun hölkyttelyäni juoksuksi voi sanoa, mutta oli se reipasta kävelyä Incan mittapuun mukaan. Ja juuri se oli hyvä, että Inca pysyi lähellä ja totteli ja tarpeen tullen juoksi ihan vieressäni. Kivaa, voidaan aloittaa juoksulenkit kuntopolulla, kunhan hiihtokausi siellä päättyy. No, hiihtääkin voisin sen kanssa, vaan ei puutu muuta kuin sukset. Ehkä ne pitää hankkia, jos vaikka tämmöiset talvet jatkuvat.

Nyt olen hellittänyt hieman perushuomioimattomuutta, mutta entiseen en ole palannut. Inca on kuuliainen ja tottelevainen ja se on valtavan mukavaa. Se ei hauku enää ihmisiä, autoja, bussia, hiihtäjiä, pyöriä, lenkkeilijöitä, eikä muutakaan ja uskoo melko vähäisestä ärähdyksestä minua. Vapaana sitä voi pitää paljon huolettomammin kuin ennen, jolloin se oli aikamoinen "villikoira". Minulla on mukana aina nameja toisessa taskussa ("porkkanaa") ja kolinapurkki ("keppiä") toisessa taskussa. Molempia käytän säästeliäästi ja yleensä riittää ärähdys ja sanallinen kehuminen.

Joo, joku voi varmaan ajatella, että olen pilannut koko koiran kauhealla purkilla, mutta sitten ajattelee. Se on vaan niin, että kaikille on mukavampaa, kun koira tottelee emäntäänsä ja ennen kaikkea se on turvallisuuskysymys. Milloinkaan kun ei voi tietää, mitä minkäkin puskan takana odottaa. Joku koiranvihaaja vaikka. Tai joku koirapelkoinen. Tai pyörätiellä on turvallisempaa, kun koira ei rynni ja hyöki pyörien perään tai muuta vastaavaa. Joku roti sentään pitää olla ja marssijärjestys.

Kovaa itsekuria tämä vaatii ja valtaisaa päättäväisyyttä. Mutta koiran on vaan uskottava, että olen tosissani ja että hyvää ei seuraa, jos koira ei tottele minua. Turhan kauan siinä vaan meni, että hoksasin, mikä keino tepsii Incaan. Joku "puhuttelu" esim. ei ollut mistään kotoisin. Sillä ei pitkälle pötkitty. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. No, jollekin toiselle koirakolle voi sopia joku miedompi konsti, että kyllä ne keinot on vaan koirakohtaisia. Olisi kiinnostavaa käydä testauttamassa pevi-kouluttajalla, millainen meidän suhde on. Voihan olla, että se minusta on hyvä, mutta asiantuntijan mielestä ei olekaan.