sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kaksisteen

Inca jäi piippaamaan sisälle, kun lähdin viemään Yodoa alas isännän hoiviin. Ja kyllä oli Yodo iloinen, kun näki isäntänsä :) Toivottavasti "kotiutuminen" omaan kotiin on sujunut hyvin.

Täällä on nyt hieman outoa, kun minulla on vain yksi koira talutettavana ja nukkumakaverina. Inca tosin nukkui vieressäni samassa kohtaa melkein koko yön ja vaikutti jo illalla siltä, että se oli väsynyt. Tiedä häntä, väsyttikö vai masentuiko Inca, kun kaveri häippäsi :o Voihan koirasta olla kivaa, että se saa elää lajitoverinsa kanssa, ei pelkästään ihmisen kanssa. Ota tuosta koiran sielunelämästä nyt selvää.

Mutta asiasta seuraavaan. Koiran hajuaisti on kyllä ihmeellinen. Aamulenkillä kuljimme roskiksen ohi, jonka päälle joku oli laittanut hanskat, ilmeisesti joltain pudonneet. Hanskoja ei Incan perspektiivistä näkynyt, mutta kun kuljimme roskiksen ohi, Inca alkoi haistelemaan ilmaa ja maata ja pyöri roskiksen ympärillä selvästi etsien jotain. Pian kohde tarkentui ja Inca alkoi kurotella ylöspäin, missä hanskat olivat ja pienen lumikasan päältä se sitten hoksasi saaliin, jota en ikävä kyllä antanut Incan saalistaa. Se vaan on kumma, että tuommoisista hanskoita lähtee mukamas joku haju, jonka koira haistaa ohitse kulkiessaan. Ja kumminkaan hanskat eivät ole olleet kenenkään kädessä aikoihin eli kai se hajukin niistä on laimentunut.

No Inca on roikotellut talven aikana löytämiään aarteita suussaan vaikka kuinka paljon, eilen viimeksi villasukkaa :D Herättää hilpeyttä vastaantulijoissa! Se on aina niin tärkeän oloinen, kun sillä on suussa saalis. Ja pitkiä matkoja se jaksaa kuljettaa saaliita mukanaan, kunnes jossain vaiheessa ne jäävät matkan varrelle, kun joku mielenkiintoinen haju tai muu vie voiton ja saalis unohtuu.

Incasta tulisi varmaan hyvä etsijäkoira. Eilen jossain lemmikkiohjelmassa tuli etsijäkoirista, jotka etsivät kadonneita lemmikkejä. Ohjelmassa neuvottiin hankaamaan koiran (kissan) turkkia jollain rievulla ja laittamaan riepu muovipussiin, jossa haju sitten säilyy, eikä siihen sotkeudu muitten kotieläinten hajuja. Näin etsijäkoira saa rievusta oikean hajun etsittäväkseen, jos lemmikki sattuu katoamaan. Lemmikistä kehotettiin ottamaan myös kuvia edestä ja sivulta, sekä pitämään sillä pantaa jossa on puhelinnumero. Ohjelmassa koirat löysivät kadonneen kissan. Ehkä se oli tehty katoaminen, mutta kumminkin kissa löytyi. Tuo ohjelma oli ameriikoista, mutta onhan Suomessakin  etsijäkoiraliitto. Kunhan järjestävät kurssin Turussa, niin mekin menemme mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti