Pitää taas vaan hehkuttaa lisää, miten hienosti meidän metsälenkki meni. Inca ei karkaile kovin kauas, pysyy siinä lähettyvillä, nuuskuttelee, pureskelee risuja ja keppejä ja tottelee, jos emäntä jotain koiraltansa vaatii (ei saa juosta liian kauas, ei saa kuikuilla ladulle tai mennä sinne jne. vaikka on vapaana). On olo ja meno rennompaa kaiketi meillä kumpaisellakin.
Ainoa mikä harmittaa, ovat ne koirien omistajat, jotka alkavat höpöttää, että kumpi se on ja muuta, vaikka näkevät, että me ei olla juttutuulella ja meillä harjoitellaan ahtailla poluilla ohittamista. Alan ärähdellä niille ihmisille ja kolisuttaa purkkia niille, jos eivät tajua! Murrr! Ni, älkää koirasta välittäkö, varokaa emäntää!! Meillä on ne tutut koirat ja ihmiset, joita moikkaillaan ja joskus jotain vieraitakin tilanteesta riippuen, mutta nyt kun meillä ollaan tarkkana sen suhteen mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä, niin nyt ei seurustella jokaisen vastaantulijan kanssa.
Juu ja sitä kysellään tämän tästä, että kumpi se on. Kun muka urokset ei tule toimeen toisten urosten kanssa ja muuta vastaavaa, vaikka koirien pitäisi osata käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa hyvin ja olla hallinassa. Eikä me voida jokaisen uroksen kanssa leikkiä tai niitä edes tervehtiä, kun on koiran opittava tekemään just niin kun emäntä millonkin määrää ja säätää.
Eilen oli meidän vimppa tokokerta, mutta jatkamme seuraavalla kurssilla tähän perään, niin opitaan lisää uusia juttuja ja hiotaan jo opittuja. Saa sitten nähdä, milloin uskaltaudumme menemään tokokokeisiin, joita ei näillä main näytä hirveästi edes olevan. Ja sitten on vielä se juttu, että osallistujamäärä on rajallinen, että sekään ei ole varmaa, pääseekö kokeisiin vai ei. Eipä meillä kiire ole. Miksi olisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti