Lenkillä Aurajoen rannalla meitä vastaan tepasteli heppa ratsastajineen. Kävelimme kapeaa polkua, joten ohitus tapahtui melko liki. Tottakai Inca haukahti, mutta muuten se otti melko rauhallisesti tuon kohtaamisen. Heppa oli rauhallinen, eikä sieltä suurikokoisimmasta päästä, mutta toki suhteessa Incaan iso otus. Noin lähellä ei vissiin ollakaan aiemmin hevosta oltu ainakaan ilman aitausta.
Ja hetki sitten Inca pisteli suihinsa hevosenluun, jollaista se ei ole aiemmin syönytkään. Kävimme Karvakorvissa ostoksilla ja kun siellä oli hevosenluita, niin ostettiin niitä kokeilumielessä vähän. Mutta niitä olisi voinut ostaa enemmänkin, tuntui maittavan oikein hyvin. Ostimme myös possun- ja lampaanluita sekä broilerin rankoja ja natural menuta harkkoihin.
Lenkit ovat menneet hyvin ja Inca on edelleen pysynyt hyvin aisoissa. Saimme hieman hyvää harjoitusta, kun yksi maastopyöräilijä ohitti meidät metsäpolulla. Sanoin pyöräilijälle, joka odotti vähän kauempana, että minulla on kova koirankoulutus meneillään ja, että kolistan purkkia, jos hän ajaa ohitsemme. Hän kun siinä odotti, että me pääsemme ensin rauhassa menemään. Ja hyvinhän tuo ohitus sitten sujui, kolistin purkkia ja Inca antoi pyörän mennä ilman riekkumista. "Normaalisti" se olisi haukkunut sitä ja yrittänyt rynniä perään. Nyt otetaan vaan varman päälle kaikki erilaiset tilanteet, että koira hoksaa, että joka paikassa ollaan kunnolleen, eikä riekuta minkään vempeleen tai ihmisen tai eläimen perään. Pitää totella ja luottaa. Kyllä emäntä pitää huolen kaikissa tilanteissa ja koira saa ottaa ihan rennosti.
Aurinko paistaa jo niin paljon, että suuret vesilätäköt hankaloittavat kulkemista paikka paikoin. Alkaa kohta olla turkinleikkuun aika :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti