Kyllä tässä tämän viikon aikana on tullut selväksi, ettei se elämä hullumpaa olisi vaikka olisi kaksikin koirulia. Valtavan kiva on ollut havaita, että Inca ottaa noin lokoisasti toisen koiran, ei stressaa tai kiukkuile siitä. Eihän Inca tiedä, että Yodo on täällä vain käymässä. Kyllä se ajattelee (?), että meidän kokoonpano on nyt tällainen ja sillä hyvä. Tosin Yodo on niin mukava koirakaveri, että siitä ei saa stressiä tekemälläkään. Mutta hyvä kokemus siis Incalle kuitenkin. Mistä sitä koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ja sekin on tietysti ollut mukava havaita, että kahden koiran kanssa pärjää siinä missä yhdenkin. Ja taas kerran: ainakin kun tuo toinen koira on Yodo! Toisaalta eikös tämä juttu mene niin, että jos eka koira on kunnolla kasvatettu, niin voi ottaa toisen koiran. Eka sitten opettaa tulokkaalle talon tavat, ehkä. Joo, kaksi kuritonta koiraa olis kyllä liikaa! Mutta kaksi hyväkäytöksistä koiraa on ihan ok. Ja koirien käytös nyt pääasiassa kai riippuu siitä, miten niitä kasvatetaan ja koulutetaan ja millaisissa olosuhteissa ne elävät.
Meillä yö meni taas oikein hyvin nukkuessa ja aamupisujen jälkeen molemmat söivät ruokaansa, Yodokin vähän. Tänään oli myös imurointipäivä, mutta Yodollehan on ihan sama imuroinko vai en. Se haisteli imuria ja oli muina koirina, kun käynnistin imurin. Incahan ei tykkää imurista ollenkaan, vaan on aina eri huoneessa kuin missä imuroin. Yodo sen sijaan köllöteli rauhassa ja taisi enemmänkin seurata minua ja imuria, ei se ainakaan pakoillut. Yodo tuumi, että onhan näitä nähty, imureita. Se ottaa elämän kyllä tosi lunkisti.
Mutta vaikka en koskaan ottaisikaan toista koiraa, niin hoitokoiria meitin elämään kyllä sopii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti