Vuokoista johtajuuteen

Kävimme ottamassa sinivuokkokuvat ennen johtajuusluentoa. Vuokkoja on jo aika paljon, mutta ei vielä tietenkään sinisenään.


Inca on jo monet kerrat mennyt Jaaninojan penkoille tutkimaan sekä penkkoja että virtaavaa vettä.

Johtajuusluennon vuoksi olin pois noin kaksi ja puoli tuntia ja muutoin Inca oli kait viihtynyt yksin hyvin, mutta pisut olivat lattialla. Olihan se odotettavaakin, kun aika oli niinkin pitkä. Inca oli selvästi tietoinen, että olin ollut tavallista kauemmin pois kotoa, mutta en reagoinut siihen mitenkään, vaan vasta hetken päästä tervehdin sitä. Kovin oli innoissaan, kun sentään tulin kotiin takaisin!

Ja luento, se oli tarpeellinen, hyödyllinen, hyvä, jopa hauska, auttoi ymmärtämään, mistä johtajuudessa on kyse ja mitä tapahtuu, jos johtajuus on vinksallaan. Koirat osaavat kouluttaa omistajansa erinomaisen hyvin, kuten Janitan esimerkeistä kävi ilmi.

Minulla on kaksi kuukautta aikaa tehdä Incalle selväksi, että minä olen johtaja, ei se. Viiteen kuukauteen asti on aikaa ja jos koira on siinä vaiheessa johtaja, niin sitten on ongelmia. Ja ongelmien korjaaminen ja niistä pois oppiminen on vaikeampaa kuin se, että opettaa koirallensa, kuka on lauman johtaja.

Meillä tehdään nyt hommia asian eteen oikein tosissaan. Tuo luento oikein motivoi kouluttamaan koiraa ja sai tajuamaan, että hellanduudelis-menetelmällä ei saada aikaa mitään, ei mitään hyvää ainakaan. Pitää olla jämäkkä niissä kohdin kun se on tarpeen, periksi ei saa antaa. Mutta se ei tarkoita, etteikö meillä olisi tosi kivaa. Meillähän on tosi kivaa!

Inca oppii nopeasti ja kyllä se on jo katsellut minua ihmeissään, kun olen tuimasti ärähtänyt sille puremisesta ja vaatteissa roikkumisesta. Ovista ei kuljeta miten sattuu, vaan aina istutaan niin kauan, että annan luvan mennä. Kun siis lähdemme ulos, istutaan ensin sisällä oven edessä, sitten hissinoven edessä rappukäytävässä, sitten hissinoven edessä hississä, sitten ulko-ovella. Ja samalla tavalla toiseen suuntaan. Jos Inca yrittää sännätä ovelle, kun avaan sitä, laitan oven kiinni ja aloitetaan siitä, että Inca istuu. Sitten kun se istuu, vaikka ovi on auki, niin annan sille luvan mennä "ole hyvä". Harjoitellaan vielä tuota, mutta kyllä se makupaloista tekee mitä vaan.

Katsekontaktia harjoitellaan ja se menee juuri niin, että Inca yrittää kaikin konstein saada namia kädestäni ja kun se ei saa, se vilkaisee minuun, jolloin annan sille namin ja kehun kovasti.

Tuolla remmissä kävellessä se kyllä tapittaa minua kauan ja hartaasti, kun se tietää, että minulta saa namia, kun kävelee nätisti remmissä vierellä. Se alkaa sujua. Inca siis ei tottele remmiä (remmi kireällä), vaan minua. No, sitäkin harjoitellaan. Ja sitä, että ei jokaista ruohonkortta tarvitse nuuskutella.

Possun sydämet on kaupasta loppu (lakon vuoksi kait), mutta minulla on vielä sitä vähän pakastimessa. Ostin nyt nakkeja namipaloiksi.

Tyhjille viilipurkeille on uutta käyttöä. Laitan viilipurkit ylösalaisin lattialle ja yhden alla on nami, Incan tehtävä on etsiä se nami. Kiva leikki. Nyt on ollut kolme purkkia, mutta niitä pitää lisätä ja vaihdella erilaisiin purkkeihin sitten, kun tuo alkaa sujua liian helposti. Aktivointia koiralle :)