Vihdoin ja viimein pääsen saamaan oppia koirankoulutuksessa. Kyllähän me tässä ollaan jo kaikenlaista opittu puolin ja toisin. Minä olen oppinut koiran käyttäytymisestä jotain ja koira minun käyttäytymisestäni. Tiedä sitten, onko opittu oikein vai väärin.
Mutta kiva siis saada tietoa ihmiseltä, joka tietää nämä asiat ja ilmeisesti kaikenlisäksi erinomaisen hyvin. Se on sitten meistä kiinni eli minusta, miten kurssista selviämme, miten oppi menee perille. Harjoitus kai tekee mestarin tässäkin asiassa.
Olen katsonut Liv-kanavalta koiraohjelmia. Tuossa taannoin eräs koiranulkoiluttaja mainitsi, että tuolta kanavalta niitä tulee ja nehän ovat ihan hyviä. Arki-iltaisin Victoria auttaa perheitä, joiden koirilla on jonkinlainen ongelma. Viikonloppuisin Cesar menee hätiin, kun koirat käyttäytyvät huonosti. Ja kappas vaan, koirista tulee kunnon koiria näitten taitureitten opeilla ja ohjeilla. Ohjelmia voi katsella netistäkin muutaman päivän ajan ainakin. Molemmat ovat mukavaa katseltavaa ja aina niistä jotain vinkkiä saa.
Jonkinmoisen kasan koirakirjojakin olen lainannut, mutta eipä tässä liiemmälti ole ehtinyt paneutua niitten antiin. On jäänyt selailemisen tasolle.
Paljon olemme olleet ulkona, kun ilmat ovat niin keväiset, ja yrittäneet opetella kaikenlaista tarpeellista, kuten ohittamista ja vetämättä hihnassa kulkemista ja sitä, että kuljetaan sinne minne haluan ja sitä vauhtia, kun minä haluan. Vielä hiottavaa riittää :) Suurin osa ulkoiluajasta taitaa mennä kuitenkin metsälenkeillä ja siellähän Inca on paljon vapaana, jos en sitten toisin päätä tai jos on jotain häiriötekijöitä näköpiirissä (ihmisiä, koiria). Metsässäkin toki harjoittelemme kaikenlaista kuten, että olen puun takana piilossa ja kutsun Incaa. Tuleehan se Inca, mutta saattaa juosta vauhdilla ohi, kunnes hoksaa missä olen. Ja vapaana vierellä kulkemista olemme harjoitelleet. Sitten tietenkin leikimme ja Incahan tykkää juosta ees taas ja tutkia kaikkea ja kaivaa ja kaivautua milloin mihinkin kuivaan heinikkoon tai koloon.
Tänään Incalla on "nälkäpäivä", kun aamuruuan jälkeen on syömäkielto. Onneksi minä sentään saan syödä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti