sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Taitolajeja


Yhden kerran näytin Incalle, miten puunrunkoja pitkin kävellään. Laitoin nameja sopivien välimatkojen päähän ja Inca lähti kävelemään napsien nameja. Tuon kerran jälkeen Inca taiteili samoilla puunrungoilla moneen kertaan ees ja taas aina kun ohi kuljettiin, nyt mennään jo melkein jokaisen puunrungon päälle taiteilemaan :) Ja niitähän riittää, kun on noita metsänhoitotöitä tehty koko talvi ja kevät.

Eli oppi siis menee tosi nopeasti perille, siitä ei ole epäilystä.


Välillä humpsahdetaan alas...


...mutta se ei haittaa matkantekoa.


Välillä kiivetään pinojen yli.


Ja mikäs sen ihanampaa kuin kaivaa maata! Inca on siinä varsinainen mestari!

Ehti jo kaivella tällä alueella pihanurmeakin, kun juttelin porrassiivojan kanssa pihalla. Hänen kanssaan tulee juteltua, heillä kun on myös koira. Siinä jutellessa en ollenkaan huomannut, että Inca kaivaa niin että multa vaan lentää. Kivaa! Talkkari ei tykkää, eikä asukkaat.


No, kun tarpeeksi savisessa maassa kaivaa, tulee sen näköiseksikin, että hommia on tehty! Lurps, miten hyvää savea.


Jaa, että kuva tästä nassusta. Osa savesta pestiin pois Jaaninojassa, loput kotona suihkussa.

Suihku ei onneksi ole enää kauhistus, vaan Inca tulee kylppäriin ihan vaivatta kutsuttaessa ja vinkuu etutassut ammeen reunalla, että no etkös jo nosta minua ammeeseen. Tassuja on ahkeraan suihkuteltukin, kun on tullut lampsittua tuolla kuraisilla poluilla.

Tänään Inca sai kaksi uutta leikkikaveria, Ritun ja Neron. Ritu on kohta kaksi vuotta, Nero Incan ikäluokkaa. Päivällä Ritu ja Inca painivat minkä kerkesivät ja hyvin Inca vaan pärjäsi Ritun kanssa. Ritu on villakoira. Illalla taas Nero taisi saada vähän hurjan painikaverin, kun vinkaisi muutamaan kertaan, mutta mukavaa näillä lapsosilla näytti olevan. Nero taitaa olla snautseri, olen niin huono rotuasioissa, että on arvailua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti