Luulin, että olemme tutustuneet jo kaikkiin lähialueen koiriin, mutta emme olleet. Tänään törmäsimme espanjanvesikoira Telluun ja villakoira Viliin. Olivat saman huushollin koiria. Tellu oli nelivuotias ja Vili vuoden vanha. Inca on aina niin kovasti innoissaan kaikista tapaamistaan koirista, että se leikkisi vaikka jokaisen kanssa. Vilin kanssa se temmelsikin vähän aikaa, mutta Tellu ei osallistunut lasten leikkeihin. Nuuskuttelivat vaan toisiaan Inca ja Tellu.
Tässä on muutamia sellaisia reippaasti yli kymmenenvuotiaita koiria, jotka eivät oikein jaksa häsläävää Incaa, vaikka Inca tekee kaikkensa ja kaikki temppunsa, että saisi nämä innostumaan. No aina sentään nuuskitaan ja moikataan näitäkin tuttuja. Kyllä Incalla on monen rotuisia ja ikäisiä koiratuttavuuksia täällä, että toivottavasti tuokin sitten vaikuttaa positiivisella tavalla Incan myöhempään suhtautumiseen vieraisiin koiriin. Ja ainahan koiriin tutustuessa tulee tutustuttua niiden omistajiinkin ja niitä nuuskuteltua.
Eilen kun odottelimme bussia pysäkillä, eräs vanhempi rouva siinä alkoi juttelemaan minulle koirista, tietysti. Hän kertoi näkövammaisesta tuttavastaan, jolla oli koira ja miten tämä pärjäsi hyvin kotonaan, kun oli tuo koira apuna. Hän kertoi, millaista se on, kun koiraa koulutetaan tuollaista tehtävää varten.
Silloin ennen, kun minulla ei ollut Incaa, olivat ne kerrat harvinaisia, jolloin bussipysäkillä vaihdoin edes muutaman sanan jonkun kanssa saatikka, että olisi pitempään puhuttu. Kummasti tuo koira saa ihmiset puhumaan, että ei voi sanoa suomalaisten olevan tuppisuita, pitää olla vain joku kimmoke, joka saa puheen luistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti