Synttäreille meno vaati vielä eilen uuden suihkutuksen, kauan ei shampoopesun puhtoisuus kestänyt! Elli, Iines ja Inca peuhasivat kuraisessa metsässä siihen malliin, että ei auttanut muu kuin mennä suihkuun. Se meni jo hienosti. Inca jopa seisoi nelinkontin ammeen pohjalla, eikä yrittänyt sieltä pois ennen kuin vasta lopussa. Mutta silloin oli jo kurat saatu onnellisesti huuhdeltua.
Synttäriautomatkat henkilöautolla menivät myös hyvin. Ei ollut vinkunaa juuri lainkaan ja Inca nukkui melkein koko ajan mennen tullen penkillä, eikä siis tarvinnut minun sylini tuomaa turvaa. Vieressä toki istuin. Edistystä siis tapahtunut automatkailussakin.
Pitää vielä tehdä junamatka vaikkapa Saloon. Se kestä puoli tuntia suuntaansa, Salossa voidaan kiepsutella tunti ja sitten päästään takaisin kotiin. Luulen että Inca pärjää junassa jo hyvin. Ainakin on syytä rueta pärjäämään.
Synttäreillä Inca sai uusia tuttavuuksia, joita se tulee tapaamaan aina silloin tällöin. Inca sai varsinaisen ihailijan ja hoitajan 14-vuotiaasta pojasta, joka oli ihan koko ajan Incan kanssa. Olisi kait vienyt Incan kotiinsa, jos minä olisin antanut ja jos pojan vanhemmat olisivat antaneet.
Kotinurkilla olemme saaneet aivan hirveän määrän koiratuttavuuksia ja tietenkin myös koiranomistajatuttavuuksia. Lähes joka kerta kun ulkoilemme, joku uusi tuttavuus tulee vastaan ja tietenkin "vanhoja" tuttavuuksia. Incalla on kaiken ikäisiä, rotuisia ja kumpaakin sukupuolta olevia koiratuttavuuksia. Juuri äsken tapasimme "englanninkielisen" koiran, joka oli 10 kuukautta vanha. Sen kanssa Inca ei ujostellut eikä arastellut, vaan molemmat olivat kovin leikkisiä. Emme toki kaikkien vastaantulevien koirien kanssa tee tuttavuutta, riippuu vähän tapauksesta eli koiran isännästä tai emännästä, mennäänkö ohi vai tehdäänkö tuttavuutta.
Joitakin koiria, ehkä etenkin isompia koiria, Inca arastalee ja lymyilee aluksi jalkojeni vieressä ja takana turvassa, vaikka olisikin kovin innokas tekemään lähempää tuttavuutta. Mutta kun antaa koirien rauhassa tutustua ja omaan tahtiinsa edetä, niin kaikki tutustumiset yleensä ovat sujuneet hyvin. Tässä talossa asuu kyllä yksi koirarouva, joka ei ollenkaan tykkää toisista koirista, eikä etenkään riehuvista koiralapsista, mutta sitäkin on nuuskuteltu varovasti.
Myös oravat ovat tulleet piiloistansa esiin. Tuossa pakkasten aikana niitä ei näkynyt missään, mutta nyt Incakin on jo päässyt ihmettelemään puissa hyppiviä otuksia. Käärmeet sen sijaan saisivat pysyä piiloissansa, mutta se lienee turha toivo. On tuossa metsässä käärmeitä (vaikka en ole itse koskaan nähnyt), mutta eipä niitä kait ylenpalttisesti ole. Minulla ei ole harmainta aavistusta, miten koirat suhtautuvat käärmeisiin. Voin vaan kuvitella, että maassa luikerteleva otus on Incasta varsin mielenkiintoinen. Maassa ei tähän mennessä ole ollut mitään mielenkiinnotonta.
Palloa maaliin jalkapallokentällä potkiva poika oli tänään Incalle suuri ihmetyksen aihe. Ihmetteli kai, mitähän tuokin tuolla hommaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti