Nyt loppui sekin huvi!

Nimittäin mopin perässä juokseminen, sen jahtaaminen, sen perässä hyppiminen ja siihen tarrautuminen. Ei tullut moppaamisesta enää mitään. Otin vesisuihkupullon ja tiukan EI-käskyn käyttöön. Istuin lattialle ja moppi minun ja Incan välissä ja aina kun Inca yritti tarrautua moppiin tuli EI ja vesisuihku. Tosi kovaa se pistää hanttiin ja yrittää ja yrittää mitellä voimiaan minun kanssani. Katsookin minua niin viattoman anovasti, että kuinka minä voin estää tarrautumisen noin julmalla tavalla näin suloisen pieneltä koiranpennulta. Sanoin sille, että toiseksi jäät. No Incahan kekkasi, että minäpä pissin tuon kulmassa olevan pöydän alle, kun emäntä ei pääse sinne. No, sama se, kun olin sieltä juuri moppaamassa, ei sanaakaan siitä pisusta, mutta moppiin tarrautumisesta tuli EI.

Kyllä Inca tajusi, mistä on kyse, mutta sillä taitaa olla kova jahtaamisvietti, kun se niin mielellään jahtaa moppia ja lattiaharjaa silloin, kun harjaan roskia pois. Tai sitten tuo on vaan tosi kivaa leikkiä. Se leikki on nyt loppu.

Eilen oli muuten eka päivä, kun ei tullut yhtään pisua sisälle. Se oli saavutus tai paremminkin ahkeran ulkoiluttamisen ansioita.

Ovista kuljetaan vaan luvan kanssa, mikä joutui illalla todelliselle koetukselle. Siihen asti meni hyvin, että pääsimme hissin kanssa alas ja piti lähteä hissistä pois. Ja kun Inca näki, että Ines odotteli hissiin pääsyä, niin Incaahan ei pidellyt mikään. Harjoiteltiin siinä kuitenkin niin, että Anita oli Ineksen kanssa rappukäytävässä ja minä yritin saada Incaa pysymään istumassa hississä niin kauan, että annan sille luvan poistua hissistä. Sen verran Inca "rauhoittui", että voi sanoa, että se juuri ja juuri malttoi odottaa lupaa.

Sitten harjoittelimme ulkona vielä ohittamista, siis koirat ja emännät. Joo, pientä viilaamista vaatii sekin!

Inca melkein repeää, kun se näkee siskojaan, niin innoissaan se on. Samalla lailla se ei ole ollenkaan kiinnostunut muista koirista, vaikka mielellään tekeekin tuttavuutta niitten kanssa. Vieraitten koirien ohi saatetaan päästä kävelemään suht hyvin, mutta siskot ovat toista maata. Jotenkin pitää saada tuo homma menemään niin, että siskojen luo mennään vaan luvan kanssa. Onkohan liikaa vaadittu, että ensin istutaan ja sitten saa luvan mennä. Istumista on harjoiteltu ulkona nyt kaikenlaisten häiriöiden keskellä, mutta siskon aiheuttama häiriö voi olla ylivoimaisen vaikea. No, hitaasti hyvää tulee, eikä ainakaan ilman harjoittelimista tapahdu mitään edistystä. Pitää vaan päättäväisesti vaatia kaikesta kivasta joku temppu, vaikka istuminen, josta saa palkkioksi sen kivan.

Aamukävelyllä olimme "liikenteen keskellä" harjoittelemassa remmikävelyä, joten Incalla on ollut rasittava päivä tähän asti. Nyt se nukkuu. Miettii kait, mitähän keksin iltapäiväksi. Silloin mennään metsään ja siellä on aina kivaa.