Bussimatkat menivät hyvin. Nyt Inca sitten tietää koko reitin "toiseen kotiin" sekä henkilöautolla että busseilla. Toki pientä vikinää välillä oli, mutta se kuuluu asiaan. Osan aikaa Incaa torkkui, sylissä tietenkin. Kohta se alkaa olla niin iso, että sen pitää opetella torkkumaan lattialla. Ja bussin lattiallakin Inca jo tepasteli, kun laitoin sen sinne tepastelemaan vähäksi aikaa.
Ja nyt tiedän senkin, missä koirat pissivät kaupungin keskustassa. Eivät missään. Ei ainakaan Inca. Takaisin tullessa emme jääneet pois Tuomiokirkkopuistossa, jossa olisi ollut hyviä pisupaikkoja, vaan jäimme pois seuraavalla pysäkillä, joka on kivierämaassa. Sieltä kävelimme kauppatorille (mikä on kokonaan oma lukunsa!) ja odottelimme bussia, joka toi meidät kotiin. Vikinää riitti odotellessa ja bussissa.
Luulen, että suurin syy vikinään oli pissimättömyys. Kaupungissa Inca ei osannut pissiä, kun oli pelkkää asfalttia ja erilaisia kivetyksiä joka puolella, eikä ruohonkorttakaan missään tai muuta "luontoa", mihin pissiä. Sillä oli siis kova hätä ja heti kun pääsimme kotinurkille ja bussista ulos, niin siihenhän lumihankeen ne pisut tulivat. Ja Inca rauhoittui.
Kissat eivät olleet mitenkään erityisen riemuissaan, kun koira pentele taas tuli niitten rauhaa häiritsemään ja vielä moneksi yöksi. Inca olisi leikkinyt niitten kanssa ja juoksi kissojen perässä silloin, kun niitä jossain näkyi. Mutta kissat juoksivat aina omille teilleen ja lähempi tutustuminen jäi odottamaan aikoja parempia.
Muutoin meillä meni yökylässä kaikki hyvin. Inca kotiutui sinne hyvin ja nukkui minun kanssani sängyssä, kuten kotonakin. Kävelimme siellä ees ja taas kylän raittia, että Inca tottui noihin maisemiin ja tietää missä mitäkin on.
Niin ja siellä tietenkin juttelimme myös koiraihmisten kanssa. Eräs koirallinen pariskunta sanoi, kun kuuli Incan iän (sanoin 12 viikkoa), että voi sehän on vasta päässyt ulos! Että mitä?? No, en viitsinyt rueta oikomaan heidän käsityksiään. Olisihan se kamalaa, jos Incan olisi pitänyt olla kaikki nämä ajat sisällä!! Mitä siitäkin olisi tullut, ja mitä Incasta olisi tullut!
Eilen kotiuduttuamme "oikeaan" kotiin, olemme ulkoilleet paljon ja eilen kävimme taas suihkussakin. Kovasti Inca yrittää pois ammeesta, mutta ei auta itku markkinoilla ja kyllähän se siellä sitten pysyy, kun pidän etutassujen alta kiinni niin, että etutassut ovat ilmassa. Turha kuitenkaan kuvitella tässä vaiheessa, että Inca seisoisi tai istuisi nätisti tai edes pysyisi paikoillaan, kun sitä pestään. No suurimmat kurat kuitenkin löytyivät ammeen pohjalta, jotain se suihku siis auttoi.
Joka kerta, kun tulemme ulkoa sisään, pyyhin ja kuivaan tassut. Inca tietää jäädä odottamaan sitä, kun silloin se saa namia, vaikka ei se erityisemmin tykkää tuosta operaatiosta.
Niin, tänäänpä Inca on ollut minulla tasan kuukauden! Varmaan sen kunniaksi pestään vähintään tassut illalla, ettei tule kaikki kurat meidän sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti