Olemme nauttineet mukavista kevätpäivistä lenkkeilemällä metsässä. Olen laajentanut Incan elinpiiriä niin, että olemme kiertäneet kuntopolun eilen ja tänään kokonaan. Tai emme oikeastaan ole olleet kuntopolulla, vaan sen vieressä kiertävillä metsäpoluilla. Inca saa juoksennella vapaasti ja kyllä se hyvin tulee luo silloin, kun tilanne vaatii.
Olemme opetelleet ohittamaan ihmisiä, namipaloilla tietenkin. Kaikkien perään ei voi lähteä, eikä jokainen ihminen halua koiraa lähellensä. Inca kun olisi valmis tutustumaan vaikka jokaiseen ihmiseen ja juoksijat etenkin ovat kiinnostavia, ne varmaan leikkivät jotain kivaa leikkiä, johon Incakin haluaisi osallistua.
Myös ihan kotinurkilla olemme kovasti harjoitelleet ohittamista. Jotkut talon asukkaat varmaan ajattelevat, että olen töykeä heitä kohtaan, kun en anna Incan mennä aina tervehtimään. Mutta sanon heille vaan, että opettelemme, ettei aina voi moikata ja jatkamme matkaa. Välillä on esimerkiksi tassut (ja koko koira) niin kurassa, että tervehtimistä ei voi ajatellakaan. Ja muutenkin Incan pitää oppia, että se tai muut ihmiset eivät sanele, miten milloinkin toimimme. Jos minä aion olla johtaja, niin silloin tehdään niin kuin minä päätän.
Incalla ei tosiaan ole luoksepäästävyydessä mitään ongelmia, jos ei ongelmaksi lasketa, että se päästää kaikki luokseen. Toisaalta hyvä ja parempi kuin se, että se olisi kovasti varautunut.
Nyt taitaa olla muuten menossa taas jo neljäs perättäinen sisäsiisti päivä. Mutta kyllä me tramppaammekin ulkona useasti.
Tilasin Cesar Millanin DVD:n netistä. Liisa sitä kehui ja katsonhan minä koirakuiskaajaa telkustakin aina joutessani. Eihän minulla vielä ole ongelmakoiraa, mutta noissa ohjelmissa tulee hyvin esille se, miten helposti sellaisen itselleen saa. Siinä ei tarvita suuriakaan taitoja. Eli on ihan hyvä ennakoida ja ottaa opiksi.
Rajoja on meillä asteltukin tiukasti. Inca on ollut jopa jäähyllä veskissä, kun ei muuten ole uskonut, että sohvalle ei mennä. Se tietää ihan hyvin, että sinne ei saa mennä, mutta silloin kun se on sillä päällä (villillä päällä), niin sehän ei muuta teekään kuin hyppää sohvalta toiselle sitä mukaa kun saan sen alas toiselta.
Ensimmäisellä kerralla se oli jäähyllä neljä kertaa. Lyhyitä aikoja, tuskin kai minuuttiakaan kerrallaan. Sen jälkeen se ei enää mennyt sohvalle, vaan alistuneena eteisen nurkaan nukkumaan. Eilen se uskoi jo parin jäähykerran jälkeen, että sohvalle ei pääse. Eihän minun sohvani mitenkään arvokkaita ole, että niillä voisi voisi hyvin hyppiä mielin määrin, mutta kaikkialla ei sohville voi hyppiä. Parempi siis, että ei kotonakaan.
Silloin kun leikimme, se tykkää kovasti juosta lelu suussa sohvalle, mutta joka kerta, kun se tekee niin, leikki loppuu ja minä seison kuin patsas niin kauan, että Inca tulee alas. Sitten leikki jatkuu taas entiseen malliin. Tätäkin on veivattu kerta jos toinen. Välillä se on juoksemassa pallo suussa sohvalle, kunnes hoksaakin hiljentää vauhtia ja kaartaa minun tyköni. Kivempi vissiin leikkiä minun kanssani :)
Tänään ostin Incalle vapun kunniaksi nakkeja namipaloiksi pitkästä aikaa. Herkkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti