Eläinlääkärissä

Lääkärireissu väsytti ja nyt nukutaan! Ja Incahan oli väsynyt jo silloin, kun sinne lähdimme, joten eipä ihme, että uni maistuu.

Pitää taas sanoa, että matka sinne ja takaisin meni hyvin. Bussissa normaalia pientä uikutusta, mutta nyt Inca jo jopa istuu pysäkillä odottamassa, että koska se bussi tulee. Jopa tuolla vilkasliikenteisen Kalevantien pysäkillä Inca oli rauhallinen. Tämä on edistystä! Kaipa se on jo nähnyt niin paljon autovilinää, ettei se jaksa niitten vuoksi enää veuhkoa.

Ja eläinlääkäripaikka oli jo niin tuttu (hyvä että kävimme siellä etukäteen!), että kun päästin hetkeksi remmistä irti, niin Inca lähti tutkimaan ensimmäistä hoitohuonetta, kun ovi oli sinne auki ja kun vedin sen sieltä pois, niin sitten Inca olisi halunnut jatkaa tutkimusmatkaansa eteenpäin käytävää pitkin, mutta joutui kumminkin palaamaan odotuspaikalle.

Vaaka näytti nyt 5,9 kiloa. Viikko sitten maanantaina se oli 5,2 kiloa. Inca kasvaa tasaseen tahtiin. Välillä se syö halulla hartaalla, kuten eilen illalla ja välillä se ei syö paljon mitään. No namipaloja tietenkin päivän aikana menee jonkin verran, mutta ne pilkon kaikki niin pieniksi paloiksi, että yhdestä kaupan namista tulee monta namipalaa. Siinä mielessä hyvä, että ne maistuvat, koska niitten kanssa on helppo saada koira oppimaan kaikki tarvittava. Krantun koiran kanssa voisi olla hankalaa.

Inca oli nätisti pöydällä ja lääkäritäti katsoi hampaita (ei oikein tykännyt siitä), kuunteli sydänääniä ja ne olivat normaalit, koetteli luustoa ja antoi lopulta piikin niskavilloihin, eikä Inca tainnut huomata koko pistosta. Oli niitä koirankeksejä edessä, niin kukas silloin piikitystä huomaakaan.

Saimme sieltä kilon pentujen kuivamuonaa, säilyketölkin pentujen ruokaa ja mittamukin nappuloita varten. Sellaisen paketin saa ekalla käyntikerralla. Kyllä meille kelpaa!

Rokotuksesta ei ole tullut Incalle mitään oireita, ne kuulemma ovat harvinaisia ja tulevat pian (n. 15-30 min) rokotuksen jälkeen, jos ovat tullakseen. Seuraavaksi sitten toukokuussa on tehoste+rabies.