Ensimmäinen oppitunti on takana! Tultiin kotiin, Inca söi ja lysähti nukkumaan. Minäkin söin, mutta en lysähtänyt nukkumaan.
Viisi koiraa siellä oli oppia saamassa. Istumista, luoksetulemista, sivulletuloa, leikkimistä ja katsekontaktia opeteltiin. Omalla lempilelulla leikkiminen siellä kaikkien ärsykkeiden keskellä ei ollut ollenkaan helppoa. Incaa kiinnosti kaikki muu kuin typerä lelu, etenkin Vilman kanssa olisi pitänyt päästä painimaan. Muut jutut menivät suht hyvin kuitenkin kun oli namia, possun sydäntä, tarjolla. Puolivuotiaaksi asti kuulemma namit toimivat palkkiona, mutta sitten ruuan merkitys vähenee ja leikkiminen on silloin hyvä palkkio.
Täällä kotona istuminen sujuu jo niin, että voin "stepata" Incan edessä ja se istuu ja katsoo kummissaan, että mikä tuotakin vaivaa. Kurssilla taakse- ja eteenpäin liikkuminen sujui ja Inca istui, mutta ei paljon muu. Outo paikka ja tilanne.
Luoksetulo sujui hyvin hallissa, mutta ulkona, kun koirat olivat vapaana, se sujui hieman huonommin. Nämä kaksi, Inca ja Vilma, olivat toistensa kimpussa niin, että muu maailma katosi kauas niitten ulottuvilta. No tulivathan ne, mutta aikamoista säheltämistä se oli.
Samalla lailla Inca ja Vilma peuhasivat kuin Inca ja Iines peuhaavat. Se on raisua menoa joka kerta. Siellä muut koirat olivat paljon rauhallisempia, vaikka siellä ilmeisesti oli toiset kaksi koiraa samasta pentueesta, niitten rotua en kyllä tiedä. Nekin peuhasivat keskenään, mutta meno oli jotenkin hillitympää. Inca ja Vilma jäivät kauas muista painimaan keskenään, kun muu porukka meni menojaan. Näissä "mussukoissa" riittää energiaa!
Paikalla oli myös kouluttajan kaksi koiraa, aikuisia ja esimerkillisen hyvin käyttäytyviä. Huoh, siihen on meillä vielä matkaa!
Nyt on kotiläksynä noitten kaikkien juttujen harjoitteleminen muuallakin kuin kotona. Ensi viikolla ollaan jo mestareita!
Huomenna on johtajuusluento, sinne koirat eivät tule mukaan. Niille ei paljasteta johtajuuden saloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti