Kaupungilla

Partiolaisia matkalla kokoontumiseen ja marssiin. Otas Inca oppia, miten kurinalaisesti kuuluu kävellä, ei hötkyillä sinne tänne.


Ihmettelemistä riittää Tuomiokirkkopuistossa...


...mutta multa taitaa olla yhtä maukasta kuin kotinurkilla.


Nähtiin kilpapyöräilijöitä, jotka ajoivat hurjaa vauhtia ohi.


Tamtam tamtam tamtamtamtam....rummutusta, liikenteen meteliä, autoja, ihmisiä, hälinää, huhhuh ja uijuijuijuij, tuumi Inca ja teki selväksi, että tämmöistä ei pieni koira kestä.

Reissu oli lyhyt, mutta tehtiin tuttavuutta sentään muutamien ihmisten kanssa ja koiran kanssa, jolla oli kiva vinkulelu mukana. Ja nähtiin useita koiria, mutta niitten kanssa ei tehty tuttavuutta. Aluksi Inca oli suht rauhallinen, mutta lopulta vikinä ja valitus oli sen verran tehokasta, että Inca pääsi kotiin. Ehkä tuo siedätys riitti tälle kerralle ja seuraavalla kerralla ollaan taas vähän rohkeampia. Ei liikaa stressiä yhdellä kertaa.

Kaupunkiin mennessä Inca harjoitteli bussin lattialla istumista ensimmäisen kerran (ison koiran tapoja, ei emäntä ikuisesti voi pitää Incaa sylissä) ja siinä se istui suurimman osan ajasta jalkojeni välissä popsien nameja. Välillä se tutki ympäristöä ja odotti kai, milloin jäämme pois. Istuimme nimittäin ihan oven vieressä. Inca jopa käveli omin jaloin autosta ulos :) Oppii pian menemään bussiin sisään ja ulos kantamatta ja parempi oppia, kun kasvaakin niin hurjaa vauhtia. Nuo bussit eivät vaan kauan odottele, että asiakkaat pääsisivät paikoillensa, joten siinä tarvitaan vähän taitoa, että osaa tasapainoilla liikkuvassa bussissa.

Takaisin tullessa Inca uikutti, haukotteli, ulisi ja vikisi sylissä, mutta hiljeni heti, kun päästiin bussista pois. Kuumakin taisi olla, sillä kun päästiin kotiin, Inca meni juomakupillensa juomaan oikein kunnolla, oli kova jano. Sitten vähän nappuloita ja nyt uni maittaa.

Kotiovella nähtiin Ines ja Nuppu ja tiedossa on yhdessä lenkkeilyä illemmalla!!