tiistai 4. lokakuuta 2011

Tassuttelua

Inca on saanut nyt maistaa paljaalla tassulla tassuttelua sisällä iltapäivästä aina tähän asti, ulkona tietenkin on vermeet entiseen malliin. Yöksi laitoin salvat, laastarin ja sukan, jos voiteesta olisi jotain paranemisapua kuitenkin. Inca on tainnut kypsyä ihan kokonaan jo tassun hoitoon, ei kiinnosta sitä enää tippakaan paitsi voiteet kiinnostaa, kun ne maistuu ilmeisen hyviltä. Ja kyllä täällä tassuteltu onkin Liinun kanssa ja kiehnattu saman luun kimpussa (niin kun täällä olis vaan yksi luu!!), leukapainittu ja mitä kaikkea nuo nyt yhdessä tekevätkään. Sisätouhut eivät näy vaikuttaneen haavaan epäsuotuisasti, joten kuten sain sitä taas kurkattua ja todettua, että ei mitään katastrofia ole tapahtunut. Ajattelin, että kun Inca niin mielellään nuolee tassua, niin nuolkoon, ei siitä mitään haittaa voi enää olla. Ja kai tassua on hyvä totuttaa olemaan ilman suojia, että vahvistuu. Sen verran on siis edistytty.

Muuten ollaan remmilenkkeilty ja pitää sanoa, että odotan sitä päivää kun kuuta nousevaa, jolloin päästään taas normaaleille metsälenkeille. On koko lauma enemmän tai vähemmän apaattinen, kun ei voida elää meidän normaalia elämää. Koirista en niinkään tiedä, mutta itseen tämä tilanne vaikuttaa tosi paljon.

Agilitiin en mennyt, ehtii sitä harrastamaan, mikäs kiire meillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti