Käytiin Paraisilla synttärijuhlilla ja oli koirilla taas ihmettelemistä, kun oli lapsia ja hälinää tuvan täydeltä. Siellä ne luikkivat parhaansa mukaan sotkeutumatta kenenkään jalkoihin :D Ja tulihan niitä rapsutuksiakin taas kumpaisellekin aivan riittävästi.
Viskarilaiselle ja tokaluokkalaiselle päivän kohokohta taisi olla, kun mentiin lenkittämään koiria! Mukaan lähti Inca ja Liinu, neljä lasta ja kaksi aikuista. Lenkille lähdettiin juuri siksi, että lapset saivat taluttaa koiria, se on niiiin kivaa! Hyvinhän taluttajat pärjäsivät koirineen ja koirat taluttajineen, vaikka ne taisivat olla kummissaan siitä, että minä en ollutkaan nyörien päässä. Outo juttu! Mutta sikseen hyvä, että koirat kulkivat remmissä niin, että lapset saattoivat niitä taluttaa ilman, että minun piti puuttua asioihin kovin paljoa ainakaan. Liinun kanssa nyt pärjää lapsikin vallan hyvin, Incan kanssa enemmän voi olla tekemistä, jos se sille päälle sattuu. Hyvin tokaluokkalainen sen handlasi :)
Pihalla lapset rakensivat agilitiradan kaikenlaisista ulkoleluista, kepistä, parista tiilestä, jonka päälle laitettiin lauta (=puomi). Rata ei kuitenkaan muistuttanut Incan tuntemia agilitiratoja, joten sen suorittaminen jäi lähinnä puomiin, jonka Inca jotenkin juoksi läpi. Namejakaan ei ollut taskujen pohjilla, joten eipä motivaatioita radan suorittamiseen senkään puolesta ollut. Se nyt kumminkin oli uutisoinnin arvoinen asia, kun Inca juoksi puomin läpi :D
Menomatkalla Liinu taas oksensi. Huoh. Ainoa vempele, jossa se ei ole oksentanut, on juna. Ehkä meidän pitää rakennuttaa rataverkko kotoa ainakin Paraisille :D Jostain olen lukenut, että koiran tasapainoelin kehittyy viiteen ikäkuukauteen mennessä, joten pian oksentelu saisi kyllä loppua, jos se tasapainoelimestä nyt riippuu. Pitää vaan olla tiukalla paastolla ennen pitempiä reissuja, niin ei tule ainakaan muuta ylös kuin mahanestettä. Lyhyet matkat menevät hyvin, ei ehdi tulla pahaolo. Muutoin Liinu on rauhallinen matkoilla, se ei inise ja ynise kuten Inca. Nyt tosin päästiin perille vähän vähemmillä haukotuksilla ja yninöillä kun viimeksi. Tässä asiassa ja tapauksessa harjoituskaan ei taida tehdä mestaria. No, kotiin tultiin sitten väsyksissä ja ilman oksenteluja ja suurempia ininöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti