Incakin pääsi metsään, kun kävelimme Hannunniitun metsään, jossa Inca sai maistaa vapautta. Ja kyllä se sitä käyttikin muutamaan otteeseen hyväksi ja spurttaili oikein kunnolla. No, enimmän ajan se nuuskutteli rauhallisesti. Fliistöppönen oli jalassa ja jopa pysyi tällä kertaa.
Annoin koirille luut ja niitä odottaessaan molemmat istuivat ja vinkuivat keittiön lattialla kuin automaattiset vinkulelut :D Komensin koirat eteiseen istumaan ja odottamaan. Loppui vinkuminenkin. Laitoin luut lattialle kumpaisenkin omalle ruokapaikalle. Ensin päästin Incan hakemaan omansa ja Liinu joutui odottamaan. Se tietenkin lähti ryntäämään samalla kun Inca, mutta minä stoppasin vauhdin ja sitten odotettiin rauhassa omaa vuoroa. Kyllä niillä malttia sentään on :) Liinullakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti