Päivän puuhat

Metsälenkki, remmilenkkejä yhdessä ja erikseen, Vauhti-Raksu-autolla käynti, Karvakorvissa käynti.

Metsälenkki meni suunnilleen samaa rataa kuin eilenkin, herhiläiset olivat toistensa kimpussa, välillä tosin huilasivat kun noukin eteen sattuneita sieniä. Merkillistä, että kun vauhti pysähtyy, niin nämä kaksi alkavat huinia rauhallisesti toisistaan välittämättä, mutta kun matka jatkuu, niin sitten jatkuu noitten pyöritykset. Liinu oli sitten välillä kiinni, kun tuntuu se olevan se aktiivisempi riidanhaastaja. Tosin Incakin jää vaanimaan Liinua, että tasan taitaa mennä. Mahtaako niillä olla joku keskinäinen mittelö meneillään siitä kumpi on eka ja kumpi toka. Incanhan se eka pitäisi olla ja sitä kyllä vahvistan eri tilanteissa omalta osaltani. Mutta Liinu on aika riiviö, joka kyllä pitää puolensa suhteessa Incaan. Ja Inca ei taas kovin paljon vaivaudu asettamaan rajoja Liinulle. Saisi vaivautua. Mutta ehkä se on itsekin vielä niin lapsi, että se menee vaan mukaan noihin Liinun touhuihin.

Kävin pitkästä aikaa Vauhti-Raksu-autolla hakemassa poron- ja hirvenluita, joitten sullominen pakastimeen oli taas työn ja tuskan takana. Nuo luut olivat tarjouksessa, vanhaa varastoa nimittäin. Ja mieluusti ostan raksuautolta semmoista, mitä en näistä lähipuodeista saa. Liinulle nuo luut nyt tällä hetkellä ovat vähän hankalia, mutta voihan se niitä imeskellä vaikka :D Ja kyllä se omansa totta kai saa, vaikka ei siitä kovin paljon irti vajavaisella hammaskalustolla saakaan. Jotain hupia ja ajanvietettä kumminkin.

Liinu pääsi tänään Hepokullan Karvakorviin, jossa se ei ennen ole ollut. Siellä vaaka (se kunnollinen eläinvaaka) näytti 10,3 kg, kunhan sain Liinun siihen jotenkin rauhoittumaan. Se oli niin innoissaan, että minne nyt tultiin, eikä olisi millään malttanut olla tovia paikallaan vaa'alla. Shoppailtiin remminaulakkoon lisää kamaa :D Hollolan nahkapajan remmit, molemmille samanlaiset, siis yhtä pitkät ja leveät. Ja Inca sai saman puljun puolikurkkarin, joka on vähän leveämpi kuin entinen. Liinu ei saanut uutta pantaa, se joutuu pitämään Incan vanhaa nahkapantaa vielä. Remmeihin ostin semmoiset heijastimet, onko ne nyt heijastinputket nimeltään. Tulevat siis remmin ympärille tarrakiinnityksellä. Ja vielä ostettiin broitskun siipiä ja yksi lelu. Turha nimittäin on ostaa kahta lelua, kun ne kuitenkin tappelevat aina siitä yhdestä samasta. Lelua en koirille ole vielä antanut.

Siitäkin on aikaa, kun viimeksi kävin Hepokullan Karvakorvissa ja kyllä se vaan on hyvä putiikki. Aina siellä saa hyvää ja ystävällistä palvelua ja valikoimat ovat erinomaiset. Näistä käyttämistäni puodeista tuo vie kyllä voiton.

Ja Liinu sai tänään päähänsä kaapia vesikupista vedet ympäriinsä. Inca katseli ihmeissään Liinua ja sitten minua ja sen katse oli niiiin kysyvä, että mitä toi oikeen tekee. No koomisen näköistä se kaapiminen olikin, kun se ei enää mikään pikkupentu ole.