...ja välillä käy mielessä, että pikkupakkanen olisi kiva :) Nimittäin meidän mukana tulee sisälle ja viemäriin semmoinen määrä erilaista maa-ainesta, että nämä ikivanhat viemäriputket varmaan tukkeutuvat pian. Ja märkiä pyyhkeitä on kuivumassa siellä ja täällä ja patterin päällä. Ja omat vaatteet ovat kurassa, mulla on oikeat kurahousut jalassa, mutta turha niitä on pestä, kun ne heti kurastuu uudestaan. Mutta muutoin on ollut kivoja syysilmoja, eikä tuo kurakaan haittaa. Se kuuluu asiaan.
Olen muutamaan otteeseen metsälenkittänyt koirat yksitellen, että oppii Liinukin kulkemaan metsässä muutenkin kuin riehuen. Ja Incakin tykkää, kun se saa välillä mennä koko lenkin rauhassa ilman ylimääräisiä häslinkejä. Se nuuskuttelee ja kiertelee ja kaartelee kaikessa rauhassa ja luulen, että se nauttii silloin tosi paljon koirana olemisesta. Samoin Liinu kulkee ihan rauhassa, kun menen sen kanssa metsälenkille. Siinä se piipertää lähellä suurimman osan ajasta. Incan kanssa spurttailessa se irtoaa paljon kauemmas, mutta pitää kyllä silti silmällä minua ja tulee lähemmäs, jos se huomaa olevansa turhan kaukana.
Liinun hampaat ovat niin hyvässä mallissa, että se on saanut syödäkseen jo kalkkunansiipeä ja -kaulaa, eikä broitskuja enää tarvitse pieniä. Kalkkunansiiven pilkkominen "lihakirveillä" on vaan aikamoista puuhaa lihakirveen virkaa kun hoitaa sakset ja pienet oksaleikkurit. Mutta yhdestä siivestä riittää kahdelle päivälle purtavaa ja jyystettävää niissä on kumpaisellekin paljon enemmän kuin broitskun siivissä, ne hulahtaa molemmilta alas nopeasti.
Kävimme viime viikolla toistamiseen Paraisilla katsomassa rekkarallia. Menomatkalla Liinu taas oksensi. Olin siihen varautunut, kuten aina, mutta kun oltiin jo ihan cityssä, niin en sitten enää pitänyt Liinua silmällä ja kas, siihen hulahti oksennus bussin lattialle. Kaavin sen kakkapussiin ja yritin yhdellä paperinenäliinalla saada lattian vähän puhtaammaksi, mutta ei se siihen riittänyt. Kuljettajallakaan ei ollut paperia :( Ja samaisella menomatkalla Inca vikisi, inisi, ynisi, läähätti, haukotteli ja ääntelehti ihan koko aika ja lähes koko repertuaarillaan. Ja matka kestää semmoiset 40 minsaa. Ainoa hiljainen hetki oli, kun jonkun kännykkä soi. Joku nainen siinä viistosti meidän edessä kääntyili vähän välilä katsomaan kauan ja hartaasti. Kai se luuli jotain, ties mitä, mutta kun tuohon ääntelehtimiseen ei mulla ole mitään poppakonstia. Jos sitä jatkuu, kai sille pitää antaa jotain rauhoittavia suihkeita! Moneen kuukauteen se ei olekaan äännellyt, mutta nyt se on taas alkanut ynisemään, että ollaan me sortin sakki noissa liikennevälinessä. No hyvä puoli oli, että tulomatkalla oli varsin hiljaista ja rauhallista porukkaa, ei kuulunut ininöitä eikä tullut oksennuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti