Koirat ovat saaneet tänään kunnon annoksen siedätystä leikkiviin lapsiin. Paraisilla pihalla neljä 1,5 - 4,5-vuotiasta lasta veteli rekkarallia kuorma-autoilla eli siis työnsivät niitä isoja muovisia kuorma-autoja ympäri pihaa. Se ei ole mitään hiljaista puuhaa! Ja muutoinkin ovat koirat joutuneet tänään taas kokemaan, millaista koiranelämä olisi lapsiperheessä. Aika erilaista kuin mitä meidän normaali arki on. Kyllä se niin menee, että ensin huolehditaan ihmislapsista ja sitten vimpaksi muistetaan, että ai juu, koirat ei ole saaneet iltaruokaa.
Milli-kissakin oli sisällä, kun tulimme päivällä hoitohommiin. Kesti tosi pitkän aikaa ennen kuin koirat hoksasivat kissan. Se oli paikoillaan ja kun kissan hajua on kaikki paikat täynnä, niin eivät ne sitä sitten huomanneet. Pidin koirat kumminkin remmissä, eivät päässeet kissan perään, kun se paikka tuli. Molemmathan yrittivät siitä paikasta lähteä kissajahtiin, kun se lähti liikkeelle. Kissa meni ulos, eikä sitä sen jälkeen näkynyt.
Kaksi noin nuorta koiraa, kun Inca ja Liinu ovat, ja kaksi alle kouluikäistä lasta ovat kyllä aikamoinen yhdistelmä yhdelle ihmiselle pidettäväksi kasassa ja edes jonkinmoisessa oordningissa. Ehkä, jos se olisi jokapäiväistä, siihen muodostuisi oma rutiini, mutta näin hoitokeikkojen aikana pasmat menee väkisin sekasin, ja hermotkin menee välillä, kun kaikki säheltää omia kuvioitaan. Onneksi nuo koirulit nyt sopeutuvat pakosta tilanteeseen kun tilanteeseen.
Pihalta jouduin laittamaan kaikki pallot korjuuseen, kun nämä kaksi koirariehujaa suorastaan tappelivat pallosta. Liinu leikki palloleikkiä ja Inca meni tietty omimaan palloa, jolloin Liinu riehaantui Incalle, eikä siitä lopulta tullut tolkkua muuten kun vaan viemällä pallot varastoon ja pitämällä Liinua remmissä. Ne on tosiaan kun pahaset kakarat, jotka pitää erottaa toisistaan, että tulee rauha maahan. Mielenkiintoista nähdä, mitä edessä on, kun Liinu tuosta varttuu murkkuikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti