Tassu ilmeisesti on ehjä vielä, ei ainakaan näy veriläiskiä lattialla ja koirat peuhaavat minkä kerkeevät! Mutta kyllä minua vähän hirvitti, mikä ei tietenkään edesauttanut yhtään mitään. Inca arvatenkin vaistosi sen. Pahuksen koirat kun vaistoavat kaiken :( Sen puolesta olisi ollut parempi jäädä kotiin.
Paikka oli siis meille uusi TSAU:n halli ja se vaikutti Incaankin yllättävän paljon. Äänet, uudenlaiset esteet, hajut, toisilla kentillä olevat koirat jne. aiheuttivat pienoista levottomuutta ja haluttomuutta esim. keinulla ja sitten puomilla. A-esteen Inca kyllä meni, vaikka tarkoitus oli, että ei mennä sitä, ettei tule liikaa rasitusta tassulle.
Keinu ei sujunut sitten ollenkaan ja ekaksi puomikin oli ihan kaamea, kunnes sain Incan namien kanssa ylös, jolloin se hoksasi, että aijaa, tämä ei olekaan keinu! Ja siitä se sitten lähti sujumaan. Muutoin kyllä hypyt, kepit, putki ja muuri menivät entiseen malliin.
Nyt on paikka tullut tutuksi, että se hyöty reissusta ainakin oli. Seuraavalla kerralla ei tarvi olla niin ihmeissään kaikesta näkemästään, kuulemastaan ja haistamastaan. Voin vaan kuvitella, miten paljon joutuisi tekemään hommia, jos oikein kisaisi, että Inca tottuisi aina uusiin paikkoihin, esteisiin ja tilanteisiin. No, harjoitus tekee mestarin. Pitänee varmaan käydä välillä kääppänöittenkin agiharkoissa, kun ne on ATT:n hallissa, niin ei niin jumitu yhteen paikkaan.
Hallin pihalla olevat esteet olivat Incasta kuitenkin tosi kiinnostavia ja niitä se olisi mieluusti mennyt, jos vain olisi saanut. Kyllä se siis esteet tunnistaa ja ilmeisesti ulkona olevat esteet ovat kesän aikana tulleet tutummiksi. Emmehän me talvella käyneet halliharkoissa kuin muutaman kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti