Katsastin juuri Incan haavan, kun se nukkui sängyllä. Nyt näytti siltä, että kolo on mennyt umpeen ja tassun pohja siltä osin siis on tasainen, hyvä! Vielä kun nahka vahvistuu, niin eiköhän tassusta vielä tassu tule. Kovin hyvin en taaskaan saanut tehtyä tutkimustyötä, kun Inca alkaa heti nuolemaan ihan vimmalla, kun tassu tulee esiin sukasta. Niin uninen kuin se olikin, niin ihan kuin olisin tarjonnut sille herkkuherkkunamia avaamalla tassupaketin. Siinä ei sitten muuta ehdi kuin heittää uudet salvat tassuun, piilottaa se laastariin ja sukkaan kilpaa Incan viuhuvan kielen kanssa. Ja se luprslurps-kieli on tosi nopea ja ehtii joka paikkaan :) Ja nuo tassuun laitettavat tökötitkin tuntuvat olevan lähes kanahammastahnan veroisia herkkuja, mikä ei ollenkaan helpota hoitsun hommia.
Jossain netissä (kai) törmäsin kirjoitukseen, jossa sanottiin, että karhukoiralla on suussa semmoista entsyymiä, joka parantaa haavat :O Rotua on niin vähän jalostettu, että siksi kai tuota entsyymiä on. Ehkä siis luonnonvaraisilla eläimillä haavat paranevat, kun ne nuolevat niitä. Koiran (siis muun kuin karhukoiran) suussa taas on bakteereja niin paljon, että se ei saisi nuolla haavaa ollenkaan.
Kai Inca sitten haluaa itse hoitaa haavaansa, on ehkä jossain perimässä se, ja harmittelee, kun emäntä kaikin keinoin estelee. Saahan sitä nyt nuolla jo, mutta salvat mielellään laitetaan kuitenkin kuivaan tassuun.
Lisäys: ei kolo ihan ummessa ole kuitenkaan, kun sitä nyt aamulla yritin taas katsoa. En tiedä, mitä tyrmäystippoja Incalle pitäisi antaa, että saisin kunnolla tarkastettua haavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti