Kuumuudesta huolimatta olimme näyttelyharkoissa, joskin Incan kannalta melkein tärkeämpää on olla paikassa, jossa on paljon toisia koiria. Se on semmoinen pentusählä vielä, että sitä tuntuu kiinnostavan kaikki muu, mutta ei näyttelykuviot.
Kenttä on täynnä ihania hajuja, joita pitää olla koko ajan nuuskimassa ja toiset koirat houkuttavat puoleensa ja niitten vetovoimaa on vaikea vastustaa. Mutta se on hyvä, että Inca ei hauku muita koiria, sellaisiakin siellä nimittäin on, eikä se ole kovin kivaa. Etenkin pienet koirat tuntuvat räksyttävän herkästi. Inca vaan haluaa tehdä tuttavuuttaa ja ottaa selvää, keitä ne muut koirat oikein ovat. Leikki sillä on mielessä, eikä se oikein ymmärrä, että emme ole siellä leikkimässä. Se tietenkin olisi paljon mukavampaa.
Samat kuviot siellä tehtiin nyt kuin viimeksikin. Se ympäri joukseminen ei minulta tietenkään onnistu, kun en saa ja voi juosta eli meidän vauhti on semmoista jalkavaivaisen vauhtia. Asialle ei voi mitään vielä kahteen viikkoon. Se sitten vaikuttaa siihen, että Inca ehtii nuuskimaan vaikka mitä ja haahuilemaan muitten koirien perään.
Seisominen on myös työlästä edelleen. Siis Inca kyllä seisoo melko tyylikkäästi, mutta ei oikeastaan hetkeäkään ilman namia. Ja namin kanssakin se tuppaa istahtamaan herkästi. Olen yrittänyt olla antamatta namia heti ja pidentää seisonta-aikaa, mutta se ei ole vielä onnistunut.
Tänään Incaa ei sitten huvittanut antaa katsoa hampaita helpolla. Ehkä se on kiinni osaltaan siitä, kuka katsoo. Viimeksi se nimittäin sujui hyvin. No, kaikkien kuitenkin on saatava katsoa ne hampaat, kun ei sitä tuomaria voi valita, joka niitä sitten aikanaan katsoo.
Minulla oli mukana meidän uusi näyttelypanta, mutta eihän sen pitämisestä mitään tullut. Incan aisoissa pitämiseen siellä tarvittiin vähän jykevämmät vehkeet. Pitää harjoitella näyttelypannan kanssa kotona ja ottaa harkkareihin mukaan vaan kevyempi normaali panta ja hihna.
Mutta ensi viikolla harjoitukset jatkuvat. Hiljaa hyvää tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti