Inca odottaa, kun emäntä roikkuu telineissä ja "voimistelee" :) Samalla Inca saa harjoitusta siitä, että ihmisiä menee ohi aina välillä. Kuka kävellen, kuka juosten.
Täällä emme olekaan olleet moneen viikkoon, mutta Inca varmaan muistaa nämä reitit vielä.
Tasapainoilua puunrungolla.
Ja runkoa riittää...
...ja riittää...
... ja hienosti Inca pääsi loppuun asti.
Olemme käyneet pitemmillä lenkeillä aamupäivällä ja illalla, jolloin on viileämpää. Kumpikaan meistä ei jaksa olla paahteisen kuumassa auringossa, vaan kävelemme pieniä päivälenkkejä varjossa, mikäli varjoa jossain on. Ja sitten leppäilemme kotona ja usein emäntä torkkuu päikkärit :)
Tosiaan enää en ole tarvinnut lenkittäjiä sen jälkeen kun kepit jäivät pois. Aluksi kävelin vaan tässä lähistöllä, mutta jalan kanssa jaksaa aina vain paremmin, niin nyt olemme olleet jo ihan kunnon metsälenkeillä (ei kallioilla!!!). Inca saa juosta vapaana ja osan aikaa harjoittelemme remmikävelyä kuntopolulla. Se nimittäin tuottaa samanlaista tuskaa kuin tuotti remmikävely näillä tutuilla kotikaduilla.
Incahan haukkui ja yritti rynniä juoksijoiden ja muidenkin ihmisten perään kuntopolulla ja sitten sillä on aivan hirveä vauhti päällä niin, että se ei malta kävellä remmissä nätisti. Olemme siis harjoitelleet sitä, että juoksijat ja muut ihmiset saavat mennä rauhassa ja meillä on omat puuhamme (namit!). No ohitettaviin koiriin nekään eivät tehoa. Sitten mennään vaan ohi ja sillä selvä. Ja olemme harjoitelleet paljon ja hartaasti, että remmissä ei vedetä kuntopolullakaan, eikä säntäillä puolelta toiselle.
Tänään pääsimme jo hyviin tuloksiin, mitä tulee ihmisten ohittamiseen. Minulla oli mukana lihapullia (400 g jauhelihaa, 2 kanamunaa, reilu desi kaurahiutaleita sekoitetaan ja uuniin pikku pullia paistumaan, ne sitten vielä pieniksi paloiksi ja avot, että maistuu!). Myös remmikävely alkaa sujua, mutta on siinä vielä hiomista.
Ohitettavia olikin tänään paljon. Juoksijoita, kävelijöitä, sauvakävelijöitä ja koiria. Muuten kaikki meni hyvin, mutta koirien kanssa temppuillaan eli niitten ohi ei päästä nätisti ollenkaan. Inca säntäilee tai yrittää säntäillä sinne tänne, eikä namit kiinnosta noissa tilanteissa tipan tippaa. Tosin, kun ohi päästään, niin sitten Inca rauhoittuu melko nopeaan.
Sekin on aika hyvä tapa saada koiran huomio pois jostain lähestyvästä ihmisestä, kun tiputtelee nameja maahan ja koira etsii niitä. Incaan se tehoaa hyvin, kun se tykkää nuuskutella nameja maasta. Lihapullien lisäksi minulla oli mukana myös nappuloita ja vähän pieniksi leikattuja kanankierrerullia (Hauhau). Nameihin on vaan satsattava, koska ne tehoavat Incaan parhaiten. Etenkin kun pitää saada koira tottelemaan uusissa tilanteissa tai paikoissa, niin ei ole namien voittanutta. Incahan kävelee nykyisin tosi hienosti näillä meidän tutuilla kaduilla, autoja tai muita ei ole haukuttu aikoihin, kaikki saavat mennä ihan rauhassa ohi ilman, että Inca korvaansa loksauttaa. Toki namipalkkaa on edelleen tarjolla, mutta ilmankin ohitukset sujuvat.
Enää vajaa viikko kipsiaikaa ja sitten pääsemme oletettavasti normaaliin elämään käsiksi taas ja vihdoin. Toki nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet jo hyvää aikaa, kun pääsen Incan kanssa itse liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti