Olimme siis kuumuudesta huolimatta näyttelykoulutuksessa. Se meni oikein kivasti, kun ottaa taas huomioon Incan iän ja minun kipsijalkani. Siellä tehtiin kaikkia niitä juttuja, mitä näyttelyssä tehdään. Kipitetään siis koira vierellä, seisotetaan koiraa ja annetaan tuomarin tutkia koiraa. Inca antoi oikein hyvin tutkia, ei arastellut ja hampaatkin olivat kuulemma hienot! No ne ovatkin, pestäänhän niitä kanatahnalla :) Seisominen ilman namia ei Incalta vielä onnistu ja usein se namista huolimatta lysähtää istumaan. Mutta harjoitellaan, harjoitellaan...
Meidän pitää hankkia näyttelypanta, semmoinen ohut ja hieno turkin väriin sopiva. Monilla oli harjoituksissa sellainen. Meillä vaan tuo nahkapanta ja -remmi. Mutta nämä olivatkin meidän ekat näyttelyharkat, niin ei kaikkia vermeitä tietenkään voi olla valmiina.
Aamupäivällä olimme tosi pitkällä metsälenkillä, semmoiset kaksi ja puoli tuntia. Ajattelin, että jos jalka huomenna on kovasti arka, niin pitää lenkittää nyt kunnolla, kun vielä on tuo suojapanssari jalan ympärillä. Vaikka minä kuljen melko hitaasti, niin Incahan ehtii juosta eteen ja taakse ja sivulle ja ympäri moneen kertaan, että sen matka on huomattavasti pitempi kuin minun. Ja minun on helpompi kävellä, kun koira on vapaana.
Punnitsin Incan tänään. Painoa on 12,2 kiloa eli nyt on kasvuvauhti hidastunut. Edellisestä punnituksesta on kaksi viikkoa, eikä painoa ole tullut lisää kuin muutama sata grammaa. Tosin ovat nämä kaksi viikkoa olleet aika liikunnalliset verrattuna edeltävään neljään viikkoon, että sekin voi vaikuttaa asiaan. Korkeutta olen yrittänyt mitata, mutta Inca lähtee aina karkuun, kun se näkee mittanauhan. Ehkä yritän seuraavaksi rullamitalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti