Olimme pitkästä aikaa kääppänöiden koulutuksessa ja se on Incalle kyllä tosi hyvää, koska siellä on niin paljon koiria. Ja maassa on tietenkin paljon koirien hajuja, joita pitää kovasti nuuskia.
Harjoittelimme ohittamista ja vastaavaa, hyppyä, semmoisen trötön koskettamista, mitä Inca ei oikein tajunnut. Pitää harjoitella sellaista kotona. Ja lopuksi meillä oli istumiskilpailu. Kävelimme siis ympyrässä ja kun ohjaaja sanoit stop, koirien piti istua mahdollisimman nopeasti. Hitain koira putosi aina joukosta pois. Me tulimme toiseksi, kröhöm!! Joo, vaikka Inca ei olekaan mikään supernopea, mutta tuossa joukossa me näköjään pärjäsimme.
Kaikista parasta on kuitenkin tuo, että häiriön alla yritetään keskittyä hommiin ja että häiriötä ovat juuri toiset koirat, joiden ohittaminen (hienosti) normaalissa arjessa on vaikeaa. Ja niitä koiriahan tuolla koulutuksessa riittää pienestä suurempaan ja kaikkea siltä väliltä.
Huomenna yritämme mennä näyttelykoulutukseen samaan paikkaan. Ja jos jalka vielä kipsin poiston jälkeen kantaa ja kestää kävelemistä, niin sitten jatkamme harjoituksia ensi viikolla.
Aamuyöstä täällä ukkosti ja se oli Incan ensimmäinen ukkonen. Kun se kovin pamaus kuului, Inca nousi istumaan ja ihmetteli, mitä tapahtuu. Ja kun salamoi, niin se nosti päätään, mutta jatkoi taas torkkumistaan. Ei se näyttänyt ukkosesta olevan moksiskaan.
Olimme tänään Prisman mansikkakojulla ostoksilla, kävimme pankkiautomaatilla ja nuuskimme Prisman koiraparkkikoppeja. Kaikkien koppien ovet olivat auki, mutta Inca suhtautui koppeihin hyvin epäluuloisesti, yhteenkään se ei edes yrittänyt mennä sisään, enkä minä kehottanut. Annoin vaan nuuskia rauhassa. Pitää niihinkin tutustua siltä varalta, että niitä joskus tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti