Pentuväripannat ovat postin hellässä huomassa nyt! Ykkösluokan postina lähtivät. Inca käyttäytyi taas niin hienosti postissa, että ensimmäiseksi postineiti sanoi, miten kateellinen hän on, kun koira käyttäyttyy noin hyvin ja rauhallisesti :) Hänellä itsellään oli ylivilkas kettuterrieri. Inca tosiaan meni heti makuulle, kun se huomasi, että taas emäntä hoitaa tärkeitä asioitaan. Paljonkos siinä koira voi muuta kuin ottaa lunkisti.
Postista jatkoimme matkaa tois pual jokke ja nyt oli kamerakin mukana. Muuten reissu meni hyvin, mutta hitto sentään, että verenpaine nousee huippulukemiin, kun joku valistaja ottaa tehtäväkseen kertoa, miten koiran kanssa kuuluu olla. Siellä yksi mies valisti minua tietämätöntä, että koirien täytyy olla kiinni, on linnunpesiä ja kaikkea. No, minä en nykyisin virka tämmöisiin kommentteihin enää mitään. En sano juuta en jaata. Siitä ei seuraa muuta kuin loputon väittely, eikä minun hermoni kestä semmoista, hikeennyn ihan kokonaan, joten pare olla hiljaa ja mennä menojaan. Inca oli ihan nätisti vapaana koko reissun ajan. Ja minä en ole tietämätön, ainoastaan kansalaistottelematon tai jotain muuta sellaista. Ja Incaahan en kiinni pistänyt. Saavat päivitellä siellä vastuuntunnotonta koiranomistajaa ja kirjoittaa yleisönosastossa, mimmoista meno on.
Se kuuluisa kampiföri, joka piti veivata vastarannalta, että päästiin sen kyytiin.
Veivin varressa itse emäntä ja turvallinen kyyti!
Inca voikukkakedolla.
Inca joen rannalla.
Inca pellolla, se pieni piste!
Inca heinikossa!
Melojia
Jokimaisemaa
Kylämäen lampaita, joista...
...nämä kaksi ovat hyvin Incamaisia, vai onko Inca hyvin lammasmainen :D
Kotipolulla
Kotisillalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti