Meninkin kuin meninkin kääppänöitten agilitiin, kun ajattelin, että saadaan nyt sitten sieltä hieman erilaista kokemusta kuin nuuskuissa. Ja kivaa olikin, kyllä kannatti mennä. Siitä onkin jo monta kuukautta, kun viimeksi kääppänöitten harkoissa oltiin.
Ehdittiin harjoitella ja opetella vaikka mitä, kun koiria ei ollut aloittelevien ryhmässä kovin montaa. Mentiin rataa (putkia, hyppyjä) ja sitten erikseen opeteltiin keppejä, hyppyjä, putkea ja puomia. Puomi menikin nyt hyvin, kun juuri viime viikolla nuuskuissa opeteltiin puomi alusta alkaen. Kepit taisivat olla ensi kertaa kuvioissa mukana, en ainakaan muista, että ennen niitä olisi kovin paljon harjoiteltu. Mutta kun minä opin ohjaamaan, niin Inca meni kepitkin sujuvasti.
Putki tuotti ensin vähän epäröintiä Incalle, mutta sitten kun se taas muisti, että jee kivaa putki, niin sehän meni innolla niitten läpi. Ja hypytkin menivät hyvin siihen nähden, että minun ohjaukseni enemmän sotkee kuin auttaa Incaa. Jonkun osaavaan ohjauksessa Inca varmasti menisi vallan hienosti ratoja läpi, sillä se tuntuu hoksaavan vikkelään, mistä milloinkin on kyse ja näyttää tykkäävän harjoittelusta. Vaan niinhän se on, että tässäkin lajissa emäntä sitä oppia kaipaa ja tarvitsee ja mitenkäs sitä nyt voisi kylmiltään tietää, miten ohjauskuviot menevät.
Taidetaan jatkaa kääppänöiden agilitissä, vaikka käydään nuuskujen kurssilla. Toisessa saadaan treenailla ratoja ja toisessa saadaan huolellista ja yksityiskohtaista opetusta. Huomenna nuuskuissa onkin kepit, putki, pussi ja pöytä illan aiheena. Ja onhan tuo hyvä siksikin, että esteet ovat vähän erilaisia, niin koira oppii tietämään, että on erilaisia pusseja ja putkia. Tiedä, vaikka meistä vielä tulisi mitä mestareita :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti