Pekin blogissa on videopätkä pikkuisista tirriäisistä syömäpuuhissa :) "Kuuntelutin" sitä Incalla, kun se tuossa sängyn päällä vieressä torkkuu, mutta se ei reagoinut mitenkään. Missä sen äidinvaistot oikein ovat? Hmm. No sillä taitaa olla muut asiat mielessä tai ainakin aikaa menee siihen, että se pitää itseään puhtaana.
Tänään näyttää edessä olevan sadepäivä, mutta eilen lenkkeilimme pitkän kaavan mukaan mm. jokirannassa. Meninmme taas täl pual jokkee olevaa polkua pitkin niin pitkälle kuin pääsi. Edellisellä kerralla kaarsimme ihmisten ilmoille aikaisemmin. Nyt menimme niityltä pienen metsikön läpi ja jatkoimme peltopolkua pitkin aina Nummen kirjastolle asti, johon polku päättyi.
Olen kohninut Incan kanssa kaikissa paikoissa ja löytänyt vaikka mitä maastoja ja polkuja, joista ennen en ole tiennyt mitään. Mutta koiran kanssa on kiva kulkea ja katsoa mitä mistäkin löytyy. Sitä vaan ihmettelen, että jokirannan heinikossa on varmasti punkkeja pilvin pimein, mutta yhtäkään en ole Incasta löytänyt. Josko nyt on huono punkkivuosi tai sitten "myrkyt" tehoaa. Oli miten oli, hyvä kun ei niitä ole.
Kun kävelimme Nummen kirjastolta kotiin, niin eräs vanhempi naishenkilö tuli vastaan, joka alkoi puhua Incalle ja Incahan meni heti rapsutettavaksi ja ihan naisen jalkoihin kiinni :) Nainen kertoi olevansa koiraihminen ja sitä hän mitä ilmeisemmin oli, kun Inca ei yhtään arastellut eikä ollut varautunut. Kyllä Incasta vielä hyvä hali-berni tulee :D Tai se on jo, mutta halikoirien pitää olla kaksi vuotta. Saa sitten nähdä, millainen Inca on kaksivuotiaana.
Kylämäessä käy paljon ryhmiä ja kun kuljemme siitä melko usein ohi, niin eräs lapsiryhmä kommentoi Incaa ja joku lapsista sanoi, että se on lammaskoira :D Muutkin ovat siis havainneet Incan ja lampaan välisen yhdennäköisyyden. Ja lapsethan ovat erityisen tarkkoja havaintojentekijöitä ja vilpittömiä! Minulle ei siis olekaan vesikoiraa vaan lammaskoira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti